JOULUNAIKAA JA JOULUASKARTELUVINKKEJÄ KAIKILLE!

Sää puhuttaa ihmisiä aina, niin myös nyt :)

Joulukuussa voidaan uskomusten mukaan tarkkailla erilaisia sään enteitä:

Pakkanen tulee kun:

• Linnunrata loistaa taivaalla kirkkaana.
• Taivas selkenee ja tuuli tyyntyy illaksi.
• Kissa pakenee uunille.
• Lumi narisee reen jalaksen alla.

Lue lisää...

Vanhoja lapsiin liittyviä kansanviisauksia

Tietokirjailijana haastattelen paljon eri-ikäisiä ihmisiä ja suomalaisen kansanperinteen kohdalla iäkkäillä ihmisillä on paljon hyvää muistitietoa, niin Siurossa kuin muualla.
Lapsiin liittyvät entisajan uskomukset tulivat eteeni kun lähdin lenkille Siurosta Nokian keskustaan, tapasin siellä muutamia vanhuksia: "Ai olet Siurosta,no se on hyvin satoisaa aluetta,onkos sinullakin tulossa?", "Ai mikä?", "No lapsi tietenkin, tosin et näytä siltä mutta mistä sitä ikinä tietää kun kerran Siurolaisesta on kyse,siis monesko?" Minä: "No ei nyt sentään" :)
Keskustelu jatkui ja Siuro-Linnavuoren alue julistettiin lapsisatoisaksi : D

Lue mitä lapsista on sanottu!

Jos haluttiin tietää kuinka monen vuoden kuluttua tyttölapsi menee naimisiin meneteltiin seuraavasti. Otettiin lapsen päästä hius. Siihen kiinnitettiin sormus. Nyt riiputettiin sormusta tyhjässä juomalasissa ja niin monen vuoden kuluttua hän meni naimisiin kuinka monta kertaa sormus kilahti lasin reunaan.

Lapsia syntyi perheeseen niin monta kappaletta kuin mitä oli pappi vihkimisen aikana rykäissyt kurkkuaan.

Jos tuore aviopari oli valveilla koko hääyön syntyi perheeseen ensimmäiseksi poika.

Jotta tytölle ei tullut aikuisena kesakoita tuli keväällä tarkkailla pääskysien saapumista. Heti sellaisen nähdessään tuli tytön kasvot pestä vedellä ja heittää vesi pääskystä kohden. Silloin kaikkosivat kesakot pois hänen iholtaan.

Variksen pojasta kasvaa varis ja  Kauppisen pojasta Kauppinen.
Lepänkannosta leppä kasvaa, Kolehmaisesta Kolehmainen.

Yleisesti uskottiin, että jollei poikalapselle laiteta toiseksi nimeksi isänsä nimeä alkaa hän vihata vanhempiaan.

Että tyttö saisi isot rinnat äidin tuli paistaa vartaassa pässin kivekset ja syöttää ne tytölle. Keino oli niin varma, että sitä verrattiin lääkärin määräämään lääkkeeseen.

Uskottiin, että lapset tulivat sen vanhemman näköisiksi kumpi oli ollut halukkaampi ja inokkaampi sukupuolisesti lasta tehtäessä.

Ei hätäilemällä saa muuta kuin vaivaisia lapsia.

Herroilla lapset, köyhillä kakarat

Nuttu nurin, onni oikein

Poikalapsen saamisessa auttoi keino jossa sänky ennen vuoteeseen menoa käännettiin huoneessa pitkinlatiaan (Lattialautojen suuntaiseksi). Tyttölapsen kohdalla taas päinvastoin

Poikalapsen syntymän saatoi ennustaa odottavan äidin katseesta. Jos se oli terävä syntyi poika, lempeä tuli tyttö

Mikä lapsena lastataan, se miehenä mieleen muistetaan.

Jos aviopari halusi poikalapsen tuli lasta tehtäessä molempien katsoa laudassa olevaan oksaan. Jos haluttiin tyttöä piti molempien katsoa tiukasti oksan reikään.

Ei lapsia tehtäessä leipävartaaseen katsota!

Jos odottavan äidin kasvoissa oli paljon maksaläiskiä synnytti hän pojan, muutoin tytön.

Lapsen syntymähetkellä vallinneilla Ilmoilla uskottiin olevan vaikutusta lapsen kohtaloon. Jos lapsi syntyi kaunilla ilmalla, oli hänen elämänsä valoisaa. Sateisella säällä syntyneelle se taas oli oleva raskasta ja vaikeaa.

Lapsenlapsi on aina ollut isovanhempien ilonaihe ja hellimisen kohde. Sanotiin, että: ”Oma lapsi on lapsi, mutta lapsenlapsi on lapsukainen!” Eräs vahempi pappismies tokaisi kerran, että jos hän olisi tiennyt kuinka mukavia lapsenlapset ovat, olisi hän tehnyt ne ensimmäisenä.

Jos juuri syntyneestä lapsesta haluttiin tulevan kaunis ja kuuluisa tuli hänet heti synnytyksen jälkeen nostaa kattoa kohti.

Tytölle sai suuret ja kauniit silmät jos äiti raskaana ollessaan tuijotti suurilla silmillä peiliin.

Joskus suuri lapsilauma synnytti hyväntahtoisia lausahduksia: ” Kyllä sitä on maata menty vaan ei ole nukuttu, sanoi ukko kun lapsilauman näki!”

Synnytykseen liittyi muinoin uskomus, että jos lapsi syntyy yläkuun aikana niin hän elää vanhaksi. Mutta jos synnytyksen aikana on alakuu kuolee lapsi nuorena.

Joskus vastasyntyneellä oli tukassaan kaksi pyörtyväistä. Tätä pidettiin varmana merkkinä siitä, että hän aikuisena tuli asumaan kahdessa valtakunnassa.

Jos lapsi synnyttyään piti käsiään kovin kiinni, tuli hänestä aikuisena hyvin säästäväinen.

Vaikka on kuinka hyvä lapsi, kyllä hän hoitonsa tarvitsee

Jos vastasyntyneestä lapsesta haluttiin tulevan aikuisena rikas, niin piti hänen ensimmäiseen pesuveteensä laittaa kolikoita vadin pohjalle

Laita lapsi asialle, mene itse perässä.
Laita paha matkaan ja mene itse perässä.

Ennen uskottiin vahvasti, että ristiäisissä piti kummien vähän tanssia, jotta lapselle ei tulisi väärät sääret.

Lapsista saatiin sopuisia ja sosiaalisia jos heidät kaikki kastettiin samassa kastemekossa, eli se kastemekko joka on ollut vanhemman lapsen päällä kastettaissa pidettiin tallella ja puetiin sitten nuoremman lapsen ylle, kun häntä kastettiin.

Kansan yleinen käsitys oli, että jos lapsi kastettaessa itki, tuli hänelle hyvä lauluääni.

Pienen lapsen kiukuttelua pyrittiin sietämään. Kirkuvasta lapsesta saatettiin hyväntahtoisesti sanoa: ” Kas vain kun pieneen piirakkaan on pantu noin paljon sydäntä.

Jos kummi lapsen itkiessä kastettaessa keikutteli häntä sylissään, tuli lapsesta mielipuoli

Opeta lapselle lapsena, älä enää kun on korva korvan tasalla!

Ennen kastamista ei lapsen nimeä saanut sanoa sivullisille, muuten lasta kohtasi elämässään onnettomuus.

Hyväntahtoista vahingoniloa on  nähtävissä sanonnassa: ” Vahinko ei tule yksin, sano entinen tyttö kun kolmoset sai!”

Kun lapsi syntyi, ja hänelle laitettiin nimeksi kastettaessa se nimi, joka oli sinä päivänä almanakassa, tiesi se sitä, että lapsesta tuli onnellinen ihminen.

Leikki on lapsen työtä.

Jos lapsen kastamisen jälkeen pappi viskasi kasteveden ulkona puhtaaseen paikkaan mahdollisimman korkealle, tuli lapsesta aikuisena iso ja rikas

Poikien erityisasemaa lasten joukossa kuvaa hyvin sanonta: ” Paljon lapset pahaa tekevät, poikalapsi saakin tuhansien markkojen edestä tehdä joka päivä!”

Jos vanhemmat halusivat, että lapsesta tulee aikuisena voimakas, niin piti hänelle antaa ensimmäiseksi tammahevosen maitoa.

Lapsien lukumäärää pidettiin rikkautena. Saatettiin sanoa: ”Yksi on tuhannen alku, sanoi isä kun ensimmäinen poika syntyi!

Lapsi on lapsi kuninkaankin.

Jos haluttiin lapselle hyvä ja terve iho, piti huolehtia siitä, että lapsi ensimmäisen kerran eläintä silittäessään silitti koiraa ja vasta sitten kissaa. Lopputulos oli silloin varma.

Lapsen vasenkätisyyttä pidettiin suvun rappeutumisen enteenä. Siksi vanhempien tuli tehdä kaikkensa, että lapsi tottui käyttämään oikeaa kättään

Jos lapsen kummi oli raskaana kuoli joko kummin lapsi tai kastettava lapsi.

Jos jollekin avioparille oli siunaantunut poikkeuksellisen paljon lapsia saatettiin sanoa: ” Ei rakkaus varallisuutta katso.”

Lapsesta tuli aikuisena köyhä ja kipeä jos hänen hampaansa kasvoivat ristiin. Mutta jos hampaat olivat leveät ja suuret hän sai elää ikänsä rikkaudessa.

Lapsen synnytyskipuja voitiin vähentää pitämällä synnytys mahdollisimman salassa muilta ihmisiltä. Varma keino polttojen lieventämiseksi oli myös se, että otettiin kuppiin suoloja ja annettiin synnyttäjän miehen hämentää niitä ”vehkeellään”. Sitten suola juotettiin synnyttäjälle.

Lapsen isän ollessa pois kotoa sanotaan lapselle: ” Isä sylkäsi päälaellesi.” Jos lapsi silloin koetteli päätänsä edestäpäin, on isä lähellä kotia, mutta jos hän koetteli takaraivon puolelta, oli isä kaukana.

Jos lapsella oli punainen tukka sanottiin hänestä tulevan aikuisena hyväluonteinen tai sitten äärimmäisen pahansisuinen.

Suurisuisesta lapsesta sanottiin tulevan luonteltaan hyvänlaatuinen. Jos lapsella  oli suu kuin pikkuruinen ruusunnuppu, hän oli aikuisena kuin pippuri luonteeltaan.

Uskottiin, että ihminen muodostuu sen mukaiseksi, minkä eläimen lihaa hän on ensi kerran elämässään syönyt. Lampaan lihasta tuli ihosta pehmeä, mutta sianlihasta finninen ja halkeileva.

Kauniit, kiiltävät  ja hyvin kasvavat hiukset lapsi sai kun ne  aina leikattiin kuun kahdeksantena päivänä.

Jos tyttö sai lapsen eikä isästä ollut tietoa saatettiin tokaista: ” Vahinko ei tule kello kaulassa - muille kuin tytöille!

Jos lapsella oli ihottuma, parani se kun otettiin vanhasta aidasta sen pohjoispuolelta naavaa, pyyhittiin sillä lapsen ihoa ja heitettiin sitten naava samaan suuntaan mistä se oli otettu.

Pienen lapsen katsoessa kieroon hoidettiin sitä seuraavalla tavalla. Lapsen vanhempien paritellessa otettiin simennestettä pumpuliin. Kun tällä sitten pyyhittiin lapsen niska ja silmät oikenivat hänen silmänsä.

Liirun laarun lapsen kanssa, mielin kielin mielettömän.

Jos lapsen kuulossa oli vikaa parani se kaatamalla hänen korvaansa jäniksen kusta.

Kun lapsi alkoi nikottelella parannettin se juottamalla hänellä vettä. Samalla lapsen tuli joka kerta katsoa mukin pohjaan.

Lapsesta tuli näpistelijä jos häneltä alle vuoden ikäisenä leikattiin saksilla kynnet. Senvuoksi olikin lapsen kynnet hampain pureksittava lyhyemmiksi.

Tytöistä uskottiin, että jos he aina iltaisin kampasivat hiuksensa ennen nukkumaan menoa oli tuleva aviomies häntä paljon vanhempi.

Sanottiin, että pojan nyrkkien päällä on hänen tulevan vaimonsa nimikirjaimet. Kun puristaa kätensä nyrkkiin niin, että verisuonet nousevat koholle näkyy vasemmassa kädessä ensimmäinen kirjain etunimestä ja oikeassa sukunimestä. Sama pätee myös naiseen, hän näkee nyrkeistään tulevan miehensä nimikirjaimet.

Jos tyttö halusi tietää missä päin hänen tuleva aviomiehensä asui, asetettiin vasemman peukalon päälle leppäkerttu. Leppäkertulle sanottiin: ”Lennä, lennä leppäkerttu sinne päin, mistä kullan saan!”

Tyttölapsen tulevan luonteen aikuisena sai selville seuraavasti. Otettiin lapsen päästä kuiva hius ja vedettiin se kynnen välitse. Jos hius meni kokeessa kippuraan, merkitsi se sitä, että tytöstä tuli pahansisuinen.

Pieniä poikia saatettiin opastaa jo lapsena: ” Joka ei kolmeenkymmeneen viisastu ja kuuteenkymmeneen rikastu, ei ole toivoa kummastakaan!”

Jos haluttiin, että perheen tulevat lapset oppivat aikaisin puhumaan ja kävelemään meneteltiin seuraavasti. Lapsen äidin tuli kuulutuksien aikana olla liikkeessä ja puhua vilkkaasti itsekseen.

Lapsista tuli huonokuuloisia jos vanhemmat eivät olleet ennen avioliitton solmimista ollet kirkossa kuuntelemassa kuulutuksiaan.
Jos tyttöllä oli keskimmäinen varvas isoa varvasta pitempi tuli hänestä isona vallanhimoinen johtaja jotka pitivät isona miehiä  tohvelin alla.

Perheeltä meni lapsionni jos vieraat eivät kylässä käydessään istuneet hetkeksi. Sanottiin: ” Istumaan, ettei mene lapsionni!”

Lapsen kommelluksia katsottiin ns. läpi sormien: ” Se on eteenpäin vaikka nenälleen kaatuisi!”

Jos nuori aviopari halusi paljon lapsia, tuli ensimmäisellä yhteisellä aterialla kiertää pöytä. Silloin ulottui tulevaisuudessa lapsirivi molemmin puolin pöytää.

Jos et katso lasta kahta vuotta, saat katsoa koko elämän!

Kansa uskoi vahvasti, että jos morsian vihittäessä katsoi liian tarkasti ja pitkään vihkivään pappiin, tuli lapsista papin näköisiä.

Lapsien suurta lukumäärää ei pidetty pahana asiana. Sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Joskus sanottiin myös, että lapset ovat köyhän rikkaus.

Lapsista saatiin kauniita jos morsian ensiksi näytti kihlasormustaan hyvin kauniille ihmiselle ja sitten vasta muille.

Ei lastu kauas kannosta lennä!  

Ei omena kauaksi puustaan putoa!

Uskottiin, että nuoren avioparin tullessa vihiltä tuli ensimmäisestä lapsesta sen luontoinen ihminen kuin mitä oli se henkilö joka tuli heitä vastaan ensimmäisenä.

Jos haluttiin kauniita lapsia tuli ennen vihkimistä huntua kiinnitettäessä antaa huoneen ovella huntuviinaryyppy jollekkin kauniille ihmiselle ( Pulskalle miehelle)

Lapsen ensihuutoa synnytyksen yhteydessä seurattiin tarkasti. Jos lapsi syntyessään huusi isäänsä niin tuli seuraava lapsi olemaan poika, mutta jos hän huusi äitiä niin seuraava lapsi oli tyttö.

Kaksoslapsia syntyi aina silloin kun nainen oli syönyt sellaista leipää jonka jauhoissa oli ollut kaksihaaraisia tähkiä.
Vanha lapsuuteen liittyvä kansanviisaus.

Jos naimisissa oleva nainen meni ulos ilman päähinettä tuli hänen lapsistaan vähäjärkisiä ja kaljupäitä.

Kauniita lapsia sain parhaiten tekemällä niitä kauniilla säällä ja mieluimmin auringon paisteessa.

Lapsista tuli ärrävikaisia jos lasta tehtäessä jommalta kummalta pääsi pieru. Tosin sanottiin, että joka pieruansa häpee sillä on muutakin salattavaa.

Lapsen syntymää odoteltaessa toivoivat vanhemmat, että kaikki tapahtuisi aamupuolella vuorokautta, koska silloin lapsesta kasvaisi reipas ja tarmokas ihminen. Muutoin uninen ja hiljainen.

Hyvin yleisesti uskottiin, että yläkuulla tehtiin poikia, alakuulla tyttöjä, pohjatuulella poikia, etelätuulella tyttöjä. Jos kuu oli ”vasenkätinen” (voitiin tarttua vasemmalla kädellä)  ei lapsenhankintaan saanut ensinkään ryhtyä.

Varma keino poikalapsen saamiseksi oli sellainen, että mies kietoi oikean kiveksensä  ympärille sinisen nauhan ja nousi naisen päälle oikealta puolelta sänkyä. Asian varmistamiseksi oli hyvä laittaa sängyn alle miehisiä työkaluja. Tyttöjä hankittaessa tuli menetellä juuri päinvastoin.

Poikien hankkimisessa auttoi jos lapsen tekotapahtumassa oli miehellä karvalakki päässä ja kintaat kädessä.

Ennen uskottiin, että tuleen piti aina panna puu vahvempi pää edellä. Sanottiin, että siten menetellen syntyvät lapset oikein päin.

Lapsen kaipuu saattoi olla etenkin yksinäiselle naiselle raskas kestettävä. Muut vitsailivat hänet nähdessään: ” Toivossa elämme ja aikaamme vietämme, sanoi vanhapiika kissalleen!”

Tytöstä sai luonteeltaan kainon ja pidättyväisen kun äiti raskaana ollessaan piti edessään ehjää esiliinaa.

Lapsia omat lapset, kakaroita naapurin lapset.

Odottavan äidin vatsan ulkomuoto kertoi syntyvän lapsen sukupuolen. Jos vatsa oli oli enemmän oikealla puolella ja terävä syntyi poika, muutoin tyttö.

Jos saunassa löylyä heitettäessä kuului kiukaasta paukahdus voitiin perheessä odottaa seuraavaksi lapseksi  poikaa, muutoin tyttöä.

Jos odottava äiti pääsi suuttumaan syntyi vihaisen näköisiä lapsia ja mikä pahinta, vielä sen näköisiä jolle äiti oli suuttunut.

Kun sikiön kehitys kääntyi elonpuolelle ei tulevan äiti saanut kulkea kylillä, muutoin lapsesta tuli sen miehen luontoinen joka sattui ensimmäisenä tulemaan vastaan.

Jos raskaana olevaa naista taputettiin vaikka takapuolelle, tuli lapselle vastaavaan paikkaan musta jälki.

Jos odottava nainen näkee tulipalon, tulee lapseen ihottuma.

Kovimpa se pysy hajotti. Tällä hauskalla sanonnalla haluttiin tuoda julki ihmetys siitä, että joku oli saanut esim. harvinaiset kolmoset.

Ensin lasta lattialla, sitten pellolla perhettä.

Ilona käki metsässä, pieni lapsi lattialla.

Lasten suusta kuullaan totuus!

Musta minä muiden nähden, valkea oman emosen

Lämmin paita liinainenkin, oman äidin ompelema, vilu vaippa villainenkin, vaimon vierahan tekemä.

Nuorta narrataan ja lasta uskotellaan

Neuvo kerran miestä, kahdesti lasta

Muna kanaa neuvoo

Lapsen vierottaminen rinnasta tapahtui parhaiten niin, että viimeisellä imetyskerralla äiti oli kynnyksen toisella puolella kuin lapsi. Silloin lapsen vieroitus onnistui hyvin.

Lapsista tuli hyviä lukijoita ja he pärjäsivät opintiellä jos lasta tehtäessä oli naisen haarojen alla sängyssä avattu kirja.

Uskotaanko? :D

Siurolaiset alkujaan lappalaisia?

Alkuperäisiä Siurolaisia on arveltu lappalaisiksi, johtuen monista alueen alkujaan lappalaisista paikannimistä, on esitetty arveluja, että paikalle saapui myös savolaisia. Siitä onkin hauskaa ajatella, että ehkäpä Siurolaisten verissä elää yhä metsästys, kalastus ja keräily ja savolaisten luonne.Tämä on nyt pelkkää spekulaatiota mutta kuka tietää?
Ainakin luonto ympärillämme on rikas ja antaa paljon mahdollisuuksia, koko syksyn alueella kerättiin mm. ahkerasti suppilovahveroita ja herkullisia reseptejä vaihdettiin avokätisesti.

Kun luin Siuro.netistä tästä asiasta, nousi mieleeni tämä vanha kansansatu Liposta ja Tapiosta, Hilkka Tervonen on kirjoittanut sen kansansadun pohjalta.

LIPPO JA TAPIO (Kansansadusta kirjoittanut Hilkka Tervonen)

Elipä kauan sitten Pohjolassa metsästäjä, Lippo liukas mies, nopea kuin kärppä.
Läksi kerran metsälle riistaa tavoittamaan. Koko päivän hän hiihti, vaan ei saalista saanut.
Illan tullen hän suuntasi kulkunsa tutulle erämajalle. Edellinen kävijä oli pilkkonut polttopuut valmiiksi, niin kuin tapana oli. Lippo teki tulen, ja pian maja lämpeni. Hyvä oli metsämiehen nukkua yönsä lämpimässä.
Aamulla Lippo nousi jo varhain virkeänä ja kävi pilkkomassa uudet polttopuut seuraavaa tulijaa varten. Ryhtyi sitten metsälle itseään valmistamaan. Kolisti suksiaan vastakkain ja luki loitsun:

”Anna Tapio
tänä päivänä
kolme saalista:
yksi sukselle,
toinen toisell,
kolmas sauvoille!”

Tuskin hän oli sukset jalkaansa saanut, kun huomasi jo kolmet peuran jäljet lumessa. Hyvillä mielin hän läksi jälkiä seuraamaan ja pian näki vähän matkan päässä kolme peuraa edellään juoksemassa. Lippo lisäsi vauhtia, vaan vielä nopeammin laukkasivat peurat. Koko päivän hiihti peurojen perässä, ei niitä tavoittanut eikä saaliiksi saanut. Sukset hänen jaloissaan alkoivat tuntua painavilta kuin kivet. Hanki jarrutti Lipon menoa, ja puiden oksat pudottelivat lunta hänen niskaansa. Hiihtäminen kävi kovin raskaaksi ja vaivalloiseksi.

Ilta jo hämärsi, kun äkkiä puiden lomasta pilkotti valon kajastusta. Siellä oli komea kartano, jonne peurat juoksivat, ja Lippo niiden perässä hiihti. Olipa kartanolla monenlaisia metsän eläimiä: peuroja, kettuja, susia, karhuja, riistaa oravasta ilvekseen. Lippo riistan paljoutta ihasteli ja arveli joutuneensa Tapiolan kartanolle.

Uupuneena Lippo riisui sukset jaloistaan seinustalle ja astui taloon sisälle.

Suuressa lämpimässä tuvassa oli isäntänä vanha valkopartainen ukko, itse Tapio, metsänhaltija. Hänen tyttärensä istui solmimassa kaunista pirtanauhaa. Molemmat tarkastelivat vierasta uteliaina. Pyörähti siitä ukko ketterästi pihalle ja pian taas pirttiin takaisin kysyen: ”Ken lienee vieras, joka on minun oriini niin näännyksiin ajanut, että niillä karva hiestä kiiltää?” Lippo vastasi: ”Minä Lippo metsänkävijä niitä saaliiksi tavoittelin, vaan vikkelämpiä ovat Tapion oriit. En niitä kiinni saanut.” Ukko hänelle virkkoi: ”Olet varmaankin väsynyt ja nälkäinen. Sinun täytyy syödä ja levätä. ”Pyysi tytärtä tuomaan vieraalle syötävää.

Tytär kantoi pöytään talon parhaita herkkuja, joita Lippo söi kyllikseen. Tapio sanoi: ”Nyt sinun metsämiehen täytyy jäädä Tapiolaan. Kun olet tänne tullut, et voi enää pois lähteä.” Niin jäi Lippo Tapiolaan asumaan. Tapio seurasi hänen askareitaan ja mieltyi pojan ahkeruuteen ja neuvokkuuteen. Hän kutsui Lipon puheilleen ja sanoi: ”Olen sinun puuhiasi katsellut ja sinut kelpo mieheksi havainnut. Tapiolassa tarvitaan vävyä, miestä sorealle tyttärelleni.

”Etkö tulisi vävykseni,
mieheksi tyttärelleni?
Hyvä on täällä ollaksesi,
elääksesi asuaksesi.”

Lippo oli jo Tapion tytärtä myötämielin katsellut ja suostui ehdotukseen. Pian vietettiin Lipon ja Tapion sorean tyttären häitä. Ne olivat mahtavat pidot. Koko metsän väki juhli Tapion tytärtä miehelään.

Elelivät Lippo ja hänen nuorikkonsa onnellisina Tapiolassa, Jonkin ajan kuluttua heille syntyi poika. Lippo tuumaili, että pojan pitäisi päästä isänsä kotiin kasvamaa. Kaipasi itsekin omaan kotimökkiinsä. Vävy alkoi Tapiolta pyydellä lupaa päästä kotiin perheinensä. Appi esteli kovasti. Tiesi metsänvaltias, ettei voi Tapion tytär mennä asumaan ihmisten maille.

Tapio laati suunnitelman, miten voisi lähdön estää tai saisi ainakin tyttärensä takaisin Tapiolaan. Hän aikoi ehdoksi asettaa, että Lipon pitäisi tehdä sukset hänen ohjeensa mukaan. Ohje olisi niin vaikea, ettei Lippo ymmärtäisi eikä osaisi suksia sen mukaan valmistaa. Vaan jos sittenkin osaisi, olisivat suksenjäljet erilaiset kuin muiden suksien. Tapion suksenlatua myöten tytär takaisin kotiinsa osaisi.
Sanoi Tapio Lipolle: ”Pääset kotiisi, jos teet minulle sukset ohjeeni mukaan:

”Laadi oksa olkahasen
pää aseta pälkähesen.”

Lippo meni metsään suksentekoon ja mietiskeli, mitä tarkoitti Tapion ohje.

Kun ei sitä ymmärtänyt, teki ihan tavalliset suorat sukset ja vei ne Tapiolle. ”Eivät ole nämä minun sukseni, sanoi Tapio. ”Tee uudet ohjeeni mukaan.” Tuumaili taas Lippo, mietti monta päivää ja meni metsään suksentekoon. Vaan ei vieläkään ohjeesta selvää saanut. Teki taas tavalliset sukset ja vei ne Tapiolle. ”Eivät ole nämäkään vielä minun sukseni”, sanoi Tapio. ”Yhden kerran saat vielä yrittää. Jos et sittenkään osaa laatia suksia ohjeeni mukaan, et pääse koskaan pois Tapiolasta.

Mietti taas Lippo, kovasti vaivasi päätään. Talvi kului ja alkoi jo kevääksi kääntyä. Lipolle tuli kiire. Meni taas metsään ja lohkaisi suksipuut, taivutti ne käyriksi kuin reen jalakset. Suksenpohjaan allepäin jätti oksan olakseen. Suksen päälle teki jalansijan. Toi sukset Tapiolle. Nämä ovat minun sukseni. Nyt pääset kotiisi”, sanoi Tapio. Varustautui Lippo perheinensä lähtöön. Pojan sijoittivat ahkioon, jota Lippo veti perässään. Tapio läksi heitä saattamaan sanoen: ”Minä hiihdänteille edeltä latrua valmiiksi. Seuratkaa jälkiäni, mihin oksa on vaon kyntänyt. Tänä iltana sinä Lippo et vielä kotiisi pääse, vaan pitää sinun rakentaa havuista maja. Tee maja niin tarkka ja tiheä, etteivät taivaalta tähdet katon läpi näy, Siinä majassa nukutte yön.”

Tämän sanottuaan Tapio läksi hiihtämään. Lippo perheineen seurasi hänen jälkiään. Illan hämärissä he pysähtyivät, ja Lippo rakensi havumajan, niin kuin Tapio oli käskenyt. Vaan eipä osannut tarpeeksi tiheää tehdä. Yöllä tähdet katon läpi tuikkivat. Nousi silloin vaimo varkain kuin kettu ja läksi hiihtämään takaisin Tapiolaan isänsä suksenjälkiä myöten.

Aamulla Lippo kummasteli, mihin vaimo oli hävinnyt. Jäi siihen odottelemaan.
Kului kevät ja kesä koitti, tuli toinen talvi ja kesä taas, vaan ei Tapion tytär takaisin tullut. Oli pojasta kasvanut neuvokas ja nokkela pikkumies. Hän sanoi Lipolle: ”Laadi semmoinen pilli, josta voi katsoa, onko koti kaukana.” Lippo teki puusta pillin. Poika pillistä katsoi kaikkiin ilmansuuntiin ja sanoi: ”Ei ole koti kaukana. Ihan lähellä on. Pellon aidanvieressä olemme.” Niin pääsi Lippo kotiinsa pojan kanssa asumaan. Siitä pojasta on Lapin alku lähtenyt.

Mutta sitten katseet kääntyivätkin Siuroon??? :D, pieni huumori sateisten ja loskaisten päivien piristykseksi sallittakoon.

"Toisiinsa tutustumisjuhla?"

Siurossa suunnitellaan parhaillaan perinteistä Siuron joulukylää, ihanaa, perinteistä ja tunnelmallista koko kylän yhteistä juhlaa. Kaikki kiitokset etukäteen jo joulukylän suunnittelijoille!
Vielä on kuitenkin hetken aikaa syksy, vaikka jo talveksi kääntymässä. Kesän ihanat päivät ovat jo muistojen joukossa, mutta mitä enemmän illat ja yöt pimenevät, sitä jännittävimmiksi syysjuhlat muuttuvat.
Monilla on aihetta juhlaan, on syntymäpäiviä, merkkitapauksia ja tuli mieleen, että tällaisissa "yleisissä" syysjuhlissa olisi mukavaa tutustua toisiin kyläläisiin, jos heitä ei entuudestaan vielä paljon tunne.
Tämä on siis "mielikuvituksellinen Siurolainen syysjuhla": Syysjuhlat voidaan vaikka järjestää vanhan kartanon perinteisten rakennusten keskellä ruskan väreissä. Kuulas syksyn raikkaus ja lämpimät okran ja terran värit valitaan teemaksi kattauksesta lähtien. Syksy on upeaa aikaa ja perinteinen entisajan häidenviettoaika maaseudulla, voitaisiin järjestää joskus vaikka kuvitteelliset entisajan Siurolaishäät tai "toisiinsa tutustumisjuhlat".

Esimerkiksi vinkkejä "tutustumisjuhliin":
Kaikki pukeutuvat lämpimästi (asiasta pitää mainita kutsuissa). Vieraat ovat muinaisia esi-isiä nuotiotulillaan, pitkän päivätyön päätyttyä. Nuotiomestari ilmoittaa kaikki saapuneiksi ja esittelee vieraat toisilleen, jokainen nousee oman esittelynsä ajaksi seisomaan ja kertoo jotakin itsestään. Nuotiomestari ohjaa koko ohjelman nuotiopaikalla, nuotiomestari lausuu lyhyen esittelyn jälkeen tulen syntysanat ja sytytä tulen nuotioon, sen jälkeen lauletaan yhteislaulu. Tämän jälkeen voidaan kertoa jokin nuotiotarina tai kertomus, jonka jälkeen alkavat varsinaiset leikit ja huvittavat ohjelmanumerot, joihin voivat ottaa osaa sekä aikuiset, että lapset. Niiden jälkeen voidaan jälleen laulaa yhteislaulu, kertoa tarina ja pitää lopuksi vaikkapa iltahartaus, jos niin halutaan.

"Hiljainen tuulenhenki käy, aurinko alkaa jo painua mailleen, raapaistaan tuli risuihin ja puihin, tuli leviää vireästi ja valaisee ympäristöä. Juhlapannu porisemaan nuotio päälle, sylyllinen kuivia kaisloja viereen ja iloisesti lepattava juurakkotuli kajastaa suloista lämpöään, kahvit voidaan nauttia puukupeista ja tarjoilut eväskonteista, juhlatunnelmaa, yhdessäoloa ja ihanaa nautintoa!"

Tulen syntysanat:
Tulta iski ilman Ukko, valahutti valkeata...
(Kalevalasta, osa 47:ttä runoa)

Iltanuotioleikki
Leikkijät istuvat piirissä iltanuotiolla. Kukin saa kirjoittaa paperille lyhyen ohjelmanumeron: runonlausuntaa,laulua, kumarrus naisille, vihellysesitys, hauska tanssi jne. Leikinvetäjä kerää paperit, jotka sekoitetaan ja osanottajat saavat sen jälkeen kukin vuorollaan hakea häneltä yhden lapun ja suorittaa lappuun kirjoitetun ohjelmanumeron määräajassa (esim. 5 min. kuluessa).

Arvauspussit
Tämä leikki sopii hyvin luontopolkurastiksi. Otetaan viisi tai useampiakin kangaspussia, joihin jokaiseen laitetaan useampia erilaisia esineitä (työkaluja, talousesineitä, leikkikaluja yms.). Pussit ripustetaan puiden oksille roikkumaan. Leikkijä koettavat tunnustelemalla arvata, mitä pussit sisältävät tai montako esinettä kussakin pussissa on. Lopuksi pussien sisällöt paljastetaan. Leikki voidaan toteuttaa kilpailunakin, jossa voittaja palkitaan.

Tiedon puu
Luontopolun varrella olevan puun oksille, alhaalle ja korkealle, ripustetaan vaikeasti havaittavia hauskoja esineitä mutta ei niin vaikeasti, etteikö niitä löytäisi, puun luokse saapuvien tulee pyrkiä löytämää kaikki tiedon puuhun kätketyt esineet ja miettiä, miten ne liittyvät esimerkiksi Siuroon (kala-Siuronkoski, mela-kanoottiretket jne.)

Salaperäiset äänet
Kilpailijoiden on pääteltävä äänestä, mitä tapahtuu, kun pimeästä kuuluu salaperäisiä ääniä. Esimerkiksi kirjan lehteilemistä, pullon avaamista, veden kaatoa ämpäriin, tulitikulla raapimista, maan lakaisemista, paperin repimistä jne. Kilpailijat kirjoittavat arvuksensa paperille ja jokaisesta oikeasta arvauksesta tulee yksi piste. Kun kaikki ovat kirjoittaneet arvoinsa, annetaan seuraava ääni. Eniten oikeita arvauksia tiennyt/tienneet voittaa/voittavat.

Historialliset henkilöt
Leikkijät jaetaan ryhmiin. Leikinvetäjä jakaa heille muutamia sanomalehtiä, sakset ja maalarinteippirullat. Ryhmät saavat tehtäväkseen määräajassa (esim 5 min:ssa) pukea jonkun jäsenistään esittämään jotakuta historiallista henkilöä käyttäen apunaan sanomalehtiä. Esityksen jälkeen arvostellaan yhteisesti, että mikä ryhmä voittaa.

Suuri sokerisota
Leikkijät istuvat piirissä tai seisovat rivissä ja kullekin annetaan puolen metrin mittainen ompelulanka, jonka päähän on sidottu sokerinpala. Merkin saatuaan kukin panee langan toisen pään suuhunsa niin, että sokerinpala jää riippumaan ilmaan ja alkaa sen jälkeen käsin koskematta "syödä" lankaa, kunnes saa sokerinpalan suuhunsa. Jka ensin on syönyt sokerinsa ja näyttää tyhjää lankaa kädessään, voittaa.

Kello
Leikkijät päästetää rajatulle alueelle maastoon, johon on kätketty käyvä kello. Joka ensin löytää sen, voittaa.

Kosketuskisa
Kaikkien silmät sidotaan huiveilla. Yksi kerrallaan kukin koskettaa erilaisia aineita: puuta, silkkiä, samettia, tiiliskiveä, rautaa, ym. Sitten hän saa sanoa, mitä ainetta mikin oli. Oikeasta vastauksesta annetaan piste ja leikinvetäjä kirjaa vastaukset ylös. Eniten oikeita vastauksia antanut voittaa leikin.

Kilpakäynti
Leikkijät seisovat maalirajan takana käsin tarttuneina sääriinsä. Leikinvetäjän annettua merkin alkavat he kävellä vastakkaiselle rajalle. Joka sinne ensiksi ehtii laskematta käsiänsä irti, on voittanut. Ne, jotka laskevat irti taikka antavat kätensä siirtyä yli sären, joutuvat aloittamaan uudelleen alusta.

Kolmen jalan kilpajuoksu
Sidotaan liinalla pareittain nilkasta tai polven alapuolelta vierekkäiset jalat yhteen ja tartutaan parin vyötäröltä takaapäin. Parit ottavat aina yhtäaikaa askeleen eteenpäin vapaalla ulommalla ja vuoroin yhteensidotuilla jaloilla. Merkin saatuaan lähtevät parit kiertämään määrättyä matkaa ja nopein pari voittaa.

Kerron teille tarinan
Leikinvetäjä kertoo jonkin tarinan. Sitten hän kertoo, että kukin leikkijöistä saa kirjoittaa sen uudelleen paperille. Voittaja on se, jolla on tarkin ja oikein kuvaus.

Näppärät ja nopeat
Kilpailijat asettuvat piirimuodostelmaan käsi kädessä, piirin keskellä on erilaisia esineitä, yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Leikkijät pyörivät piirissä.Kun leikinvetäjä antaa merkin, koettaa jokainen saada itselleen esineen piirin keskeltä. Ilman jäänyt joutuu pois leikistä.Vähennetään yksi esine ja leikki jatkuu, kunnes voittaja on selvillä.

Vinkkejä saa lainata vapaasti eri tilaisuuksiin :-)

Olin hiljattain Nokian lastenkulttuuritoimijoiden tapaamisessa ideoimassa Nokian lastenkulttuuria ja toin siellä esiin erään erityisen huolenaiheenkin Siurolaisten puolesta: vaikka Nokialla on erittäin rikas ja monipuolinen lastenkulttuuri, se on kovin keskustapainotteista, Siuron koululaiset eivät voi hyödyntää matkan vuoksi Hinttalaa, Kerholaa, taidetaloa kuten eivät muutkaan keskustan ulkopuoliset koulut.Nyt koululaisille tarjotaan kyyti yhteen musiikkikonserttiin ja se oli sitten koko vuoden aikana siinä.
Asiassa kaupunki vetoaa rahaan, kehotin kulttuuritoimea miettimään myös vaihtoehtoisia rahoitusmalleja kyytikustannuste kattamiseksi ja otin yhteyttä Siuron koulun vanhempainyhdistykseen asian johdosta,että voisivatko he tukea koululaisten kuljetusta eri lasten kulttuuritapahtumiin.
Ehdotin myös, että mikäli kyytejä ei saada, olisiko mahdollista tuoda erilaisia kulttuuritapahtumia koululle. Kulttuuritoimi tuli vastaan asiassa ja lupasi miettiä asiaa. Linnavuoren kirjasto tuli asiassa upeasti vastaan ja sieltä lupasivat antaa tiloja käyttöön ja järjestää vaikkapa ehdottamani lasten
lukupiirin, vaikka ymmärsivät sen, että matkaa Siurosta jää yhä.
Näillä alueilla onneksi on oma rikas tapahtumakulttuuri, omin voimin luotu ja tämä "syysjuhla"- kirjoitukseni yksi tarkoitus on osoittaa, että hyvin vähin kustannuksinkin on mahdollista järjestää vaikkapa yhteisjuhlat omin voimin, kaiken ei aina tarvitse olla maksullista ja myyntipitoista vaikka toki moneen asiaan varoja tarvitaan ja on hyvä kerätä.
Ehdotin kulttuuritoimelle ensi kesäksi myös nuorta kesälukijaa (vrt.kesämuusikko), kerhoa, jossa yksinäiset vanhukset voisivat kohdata lapsia, joiden isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet ja montaa muuta asiaa.
Sitä en vielä muistanut ehdottaa, että näille kaukaisimmille alueille olisi kiva saada vaikka "kulttuuribussi", jossa esitettäisiin erilaisia musiikki- tai teatteriesityksiä tms. mutta aion vielä ehdottaa.
Siuron joulukylää suunnitellaan ja myös Hinttalan joulua parhaillaan. Mukavaa syksyä ja talven riemujen odotusta kaikille!

Linnavuoren karhu

Linnavuoressa on nähty karhu. Tehtaan laajennustyömaan työmiehet näkivät karhun parinsadan metrin päässä työmaa-ajoneuvoistaan ja karhu on nähty kävelemässä kahdella jalalla Väinämöisentiellä ja mahdollisesti Linnavuoren Siwan lähettyvillä, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta.

Varmaa on kuitenkin se, että karhun pesä on todistetusti Linnavuoren kylätalon takana jonkin matkaa metsässä ja monien koirien tiedetään välttävän aluetta siellä tietyssä kohtaa, ne yksinkertaisesti kieltäytyvät jatkamasta matkaa.

Karhu on kuulemma leppoisa ja seurallinen mutta ei pidä unohtaa, että se on kuitenkin arvaamaton peto.

Karhun ei kuitenkaan tiedetä sataan vuoteen hyökänneen ihmisen kimppuun paitsi tunnetussa, traagisessa tapauksessa, jossa lenkkeilijämies menetti henkensä jäätyään emon ja pennun väliin.

Karhu ei metsästä ihmistä kuten jääkarhu tekee.

Kylässämme on nyt ollut monenlaista suhtautumista asiaan. Itärajalta tänne muuttaneet kertoivat karhujen ja susien olevan siellä arkipäivää, kun keittiönikkunasta katsoo, niin Venäjän rajalta tulee päivittäin kyseisiä petoja, jotka jolkottelevat maiden väliä,ikkunasta voi usein nähdä karhun tai suden, itärajan ihmiset ovat tottuneet niihin ja monet nukuttavat siitä huolimatta lapsiaan ulkona vaunuissa.

Pakko myöntää, että itse en uskaltaisi kyllä tehdä niin jos minulla olisi pieniä lapsia.

Niin, tässä kohtaa pitää mainita myös se, että susikanta alueella on huomattavasti suurentunut ja tieto on peräisin Nokian poliisin aktiivisimmalta riistamieheltä.

Kylässämme on rohkeita asukkaita, jotka karhuista ja susista piittaamatta kulkevat metsissä kuten ennenkin, yksin, yhdessä ja koirien kanssa, marjassa ja sienessä jne.

Metsämiehet ovat käyneet karhun jälkiä, jätöksiä ja reittejä tutkimassa näiden viimeisimmän karhuhavaintojen jälkeen, Nokian poliisikin on käynyt Linnavuoressa asian johdosta.
Moni asukas on erittäin huolestunut asian johdosta, täällä kulkee lapsia, vanhuksia, lemmikkieläimiä ja oma turvallisuuskin huolettaa väkeä. Ei ihmekään, pelko rajoittaa elämää.

Mitä asian suhteen sitten voi tehdä?

Nokian poliisin antamat ohjeet ovat seuraavat:
Jos karhu päättää tulla ihmisten ilmoille kylään ja kävellä keskuudessamme, mitään ei voida tehdä. Karhu saa kävellä missä vain. Mutta heti jos se nousee kahdelle jalalle ja murisee, uhkailee jne. on soitettava 112:n ja kerrottava asiasta, silloin poliisipartio lähtee välittömästi liikkeelle.
Nokian poliisilla on hyviä karhukoiria ja he ovat antaneet Mänttä-vilppulan poliisille virka-apua tämän vuoksi juurikin karhuja koskevissa asioissa, sillä siellä on suuri karhukanta.

Ensimmäinen vaihe tarvittaessa on karhun karkoitus, koirat ajavat karhua niin pitkälle kuin suinkin jaksavat ja karhua voidaan pelotteeksi ampua myös kumiluodeilla. Jos karhu pysyy syvemmällä metsässä, asia ok. Mutta jos se palaa, on kaatolupa mahdollinen ja karhu ammutaan.
Poliisi on epäillyt karhun olevan emon pellolle potkaisema erauspentu, joka nyt etsii uutta reviiriä ja nälkä on ajanut sen metsästä ulos.
Silminnäkijät kuitenkin kertovat karhun olleen valtaisan suuri, joten varmaa tietoa ei asiasta ole.

Totuus on nyt kuitenkin se, että täällä on karhu, joka ei pelkää ihmistä, ei ehkä pysy metsässä ja metsissä on myös susia (tieto Nokian poliisilta) joten kaikkien on käytettävä tervettä järkeä asian suhteen ja ohjeistetteva lapsia, että kuinka tulee käyttäytyä karhun tai suden
kohdatessaan. Uskoakseni kaikki näillämain tietävät ohjeistukset ja netistä löytää lisätietoa asiasta, jos ei tiedä,kannattaa katsoa.

Itse päätin perehtyä syvällisemmin asiaan ja luin kirjan, joka kertoi elämästä 1800-luvulla, juurikin susien ja karhujen kanssa... nälkävuosina sudet olivat tulleet kyliin asti sieppaamaan lapsia ja yksikin poika oli saatu pelastettua siten,että suurinpiirtein koko kylä oli juossut suden kantaman pojan perässä ja kaikki olivat huutaneet yhteen ääneen niin,että susi oli pelästynyt ja pudottanut pojan. Tästä päättelin, että susi pelkää ilmeisesti kovaa ääntä, karhukin väistää sitä. Lenkkeilijöitä onkin ohjeistettu pitämään aina sen verran meteliä kulkiessaan,että karhu väistäisi. En tiedä tehoaako, toivon niin :)

Kirjassa mies oli kohdannut metsässä karhun, hän oli onnistunut kiepsahtamaan puun taakse ja saamaan käsiinsä pitkän riu'un, sitä hän oli pitänyt suoraan karhua kohti, joka oli aina välillä yrittänyt saada sen käpäliinsä, näin oli tultu takaperin monta kilometriä, mies takaperin pitkän riu'un kanssa ja karhu perässä. Lopulta miehen oli onnistunut päästä sisätiloihin.

Surullisiakin tapauksia kirjassa oli mutta niihin en tässä palaa.
Koska emme muuta voi, elelemme kuten ennenkin mutta järkeä ja varovaisuutta noudattaen ja varsinkin lapsia silmällä pitäen. Toivokaamme metsän eläinten pysyvän jatkossakin metsässä, minne ne kuuluvatkin.

Talvi tulee ja karhu menee talviunille pesäänsä, se tieto on hyvä :) mutta sudet ovat täällä jälleen, ne jolkottelevat Nokian poliisin mukaan Nokian keskustankin liepeillä ja niitä on ympäri Pirkanmaata.

Jos teillä on lisätietoja asiasta tai uusinta tietoa asiasta tai havaintoja, kommentoikaa!

Pimujen pyrähdys

Perinteistä Pimujen Pyrähdystä vietettiin lauantaina 18.8. Siuron Myllypirtillä ja lenkillä ihanissa Siuron maisemissa.
Tarkempi esittely pimu-aatteesta löytyy "Vapaan sanan" alta aiemmasta kirjoituksestani.

Tällä kertaa Pimujen Pyrähdyksellä teemana olivat asut, joita naiset saattavat usein hankkia vaatekaappeihinsa mutta joita ei sitten lopultakaan voi oikeastaan koskaan missään käyttää.

Pimujen Pyrähdys on liikuntatapahtuma, jossa tällä kertaa startattiin Myllypirtiltä.

Pääpimu Kirsi Koski kuulutti facebookissa ennen tapahtumaa näin: "Etsintäkuulutus: sinä ennakkoluuloton Pimuenergiaa pelkäämätön rohkea ja notkea atleettinen mies henkilö Siuron suunnalta. 30-40 Pimua etsii sinua alkuveryttelyn vetäjäksi tositarkoituksella!"

Herkku Hernesniemi vastasi haasteeseen rohkeana miehenä (hyppäsihän hän Kennonnokastakin), tosin epäili hieman, että kestäisivätköhän pimut hänen rääkkijumppaansa.

Herkku Hernesniemi oli suunnitellut hauskan ja humoristisen alkuveryttelyjumpan, siinä veryteltiin sormet notkeiksi, jumpattiin, hypeltiin haaraperushyppyjä ja tanssittiin jopa letkalenkkaa. Lopuksi kaikki saivat halia naapuriansa. Alkuveryttely oli oikein hyvä, hauska ja lämminhenkinen.

Urheilutapahtuma jatkui Myllypirtillä hauskojen leikkimielisten kilpailujen voimalla ja mahtipersoona, hurmaavan Kirsi Kosken kruunu Pääpimuna pysyi itseoikeutetusti ja erittäin hyvä niin, sillä Kirsi näkee aina hyvin paljon vaivaa ja aikaa voimiaan säästämättä yhteisen hyvän eteen. Ikikaunis Jonna Pulakka valittiin ensimmäiseksi perintöprinsessaksi ja ihana pikku-Anumme, Anu Haljoki toiseksi perintöprinsessaksi.

Pimuissa on aina mainittava kauneus, sillä sen saralla osaamista naisten keskuudessa riittää :) Erilaisia kauneusalan yrittäjiä kun on pimujen joukossa useita.

Kilpailujen jälkeen oli vuorossa nyyttikestit herkullisine ruokineen ja juomineen, jonka jälkeen startattiin lenkille järveä kiertämään. Sää oli aurinkoinen mutta pienen kesäsateen sattuessa kaikki olivat toki siurolaiskoivujen alla pimumaiseen tapaan sadetta pitämässä ennenkuin matka jatkui.

Osa pimuista oli pitämässä tankkauspistettä matkan varrella, joka oli erinomaista,sillä pitkällä lenkillä nestehukan vaara on aina suuri.

Pimut suosivat terveellisiä elintapoja ja Linnavuoren Siwasta toki haettiin loistavat matkaeväät.

Myllypirtti on sopivan tunnelmallinen paikka myös saunomiseen lenkin jälkeen, ihanaa olikin päästä heti saunaan suoraan lenkiltä.

Oma Nokian Siuron kaupunginosakirjeenvaihtaja oli juttua tekemässä oman valokuvaajansa kanssa, joten kiitämme siitä Jon Polvianderia ja Risto Veijolaa.

Perinteisesti pimut jatkavat urheilupuolen jälkeen iltaa syömällä grillillä tai Koski-Baarissa ja koska pimuissa on useita erinomaisia laulajia, on Koski-Baarin karaoke usein tietenkin ohjelmassa ja tälläkin kertaa kuultiin upeita tulkintoja.

Pimuja yhdistää hulvaton huumori, ikää, kokoa, koulutusta, titteliä, poliittista kantaa, eikä muutakaan katsota kun pimuillaan. Työasiat saavat jäädä hetkeksi syrjään kun pimuillaan.

Pimuihin päätyy usein jonkun ystävänä, sukulaisena tai naapurina, omiakin pyyntöjä pimuihin liittymisestä tulee.

Urheilutapahtumien lisäksi pimut ovat käyneet mm. teatterissa Tampereella ja perustaneet kuoron nimeltä: "Siuro Sisters."
Urheilusta on laajennettu kulttuuriin ja parhaillaan on kartoitus erilaisten tapahtumajärjestelyjen suhteen menossa. Pimuissa kun löytyy osaamista joka lähtöön.

Kiitämme Herkku Hernesniemeä ystävällisesti hienosta Pimujen Pyrähdyksen alkuveryttelystä, se jäi ikuisesti kaikkien mieleen hauskana iloisena muistona!

Pimuihin liittyvissä asioissa ja kyselyissä suosittelen kääntymään Pääpimu Kirsi Kosken puoleen. Hän on yksi Siuron luovimmista ja kekseliäimmistä henkilöistä, osaa innostaa liikunnan pariin nekin, jotka eivät ehkä muuten liikkuisi. Se on todella hienoa!

Pimut kiittävät Jaana Segerbergiä upean ryhmäkuvan ottamisesta!