Siuro

Kurssit

Ajankohtaista

Luetuimmat

PIMUJEN PIKKUJOULUT 2016 pidettiin 19.11. Siurossa Suvitaipaleella.
Kello 17.30 Pimut astuivat punaiselle matolle salamavalojen räiskyessä. Shamppanjaa ja vaahtokarkkeja tarjottiin.

Illan teema oli "Talven Ihmemaa" ja riemulla Pimut olivat keksineet mitä hauskempia asuja, nähtiin pätevä, jouluvaloin valaistu porkkananenäinen lumiukko, suuri talvinen pupu, suurisarvinen musta pahatar (joka oikeasti oli kiltti),herttainen lumikeiju,kaunis pitkäsäärinen tonttutyttö, viehättävä sinitukkainen talven kuningatar ja suuri hauska rusettipäinen mollamaija sekä paljon muitakin talven Ihmemaan hahmoja, olipa yksi Pimuista onnistunut jonkin aivan käsittämättömän taian avulla muuttumaan teinitytöksi jälleen.

Ilta aloitettiin laulamalla "Petteri Punakuono" ja muita hauskoja yhteislauluja, hauskoja ohjelmanumeroita pidettiin, glögin ja piparkakkujen kera.
Illan pääateria oli riisipuuro, perinteisen puurojuhlan tyyliin suuren kynttilöin valaistun koristellun joulukuusen katveessa.
Näimme ikkunasta yhtäkkiä kuinka muhkeaa lahjasäkkiä kantoi pulleamahainen ja pyöreäposkinen joulupukki, hän oli juuri oikeanlainen,vatsakas vanha herra, joka vuosi toisensa jälkeen jaksaa kantaa lahjasäkkinsä kilttien Pimujen luo.

Hän on tervetullut vieras aina, uteliaana hän kurkki rappusilta Suvitaipaleen joulupuuhia heilutellessaan sukkiin ja lapikkaisiin verhottuja jalkojaan. Kohta jo ovensuusta kuuluikin kepin koputus ja kuultiin maaginen kysymys: "Onko täällä kilttejä Pimuja?" Ja olihan heitä, koko tupa täynnä.

Vanhalle ukille laulettiin "Joulupuu on rakennettu", "Joulupukku, joulupukki, vanha ukki!" ja kaikki olivat olleet koko vuoden niin kilttejä, että saivat lahjan, myös paikalle piipahtanut Siuron pohjalaislahja, säteilevästi hymyillyt Petri Palonkoski, joka toimi illan muusikkona laulaen ja kitaraa soittaen. Hän esitti monia hauskoja kappaleita ja yhteislauluja toki laulettiin.

Illan kilpailuissa ja leikkimielisissä ohjelmanumeroissa oli magnetismia, niihin osallistuttiin ahkerasti.
Oli perinteistä lusikka-perunaviestiä, appelsiinitanssia, muotokuvamaalausta, hauskaa taukojumppaa, Pääpimun päiväkirjaa, aasin hännän kiinnityksen mukailua ja paljon muuta, toki myös karaokea jota moni Pimu suorastaan rakastaa.

Ilta sai paljon kiitosta ja oli mahdottoman hauska. Aina ei tarvita suuria puitteita voidakseen järjestää toisille ikimuistoisen juhlan.

Pimujen ensimmäinen ja toinen Perintöprinsessa toivottavat kaikille hauskaa pikkujouluaikaa ja joulunodotusta!

Pimujen Pyrähdys 2016 pidettiin lauantaina 20.8. Siuron Myllypirtillä.

Jos Pimu-aate ei ole sinulle entuudestaan tuttu, löydät infoa siitä aiemmista kirjoituksistani täältä.
Pimujen Pyrähdys on liikuntatapahtuma jossa lenkkeillään n. 10 kilometriä järven ympäri, osallistutaan erilaisiin hauskoihin kilpailuihin sen jälkeen, saunotaan ja vietetään yhdessä iltaa.
Sen on ideoinut Kirsi Koski os. Äijö, "Pääpimu."

14182270 10154571563970513 2012817848 n

Onnistunut Pyrähdys on Pimuille aina elämys, josta jää muistoja.
Tänä vuonna teemaksi oli valittu mystinen, villi itä.
Myllypirtti oli muutettu ikimuistoiseksi itämaiseksi basaariksi koru-, huivi-, laukku-, ja kenkämyyntipöytineen, jonka kätköissä Lähi-idän, Etelä-ja Itä-Aasian naiskauneuden edustajat kävivät tinkimässä ostoksiaan, vaihtokauppaa ja lahjoituksiakin harrastettiin.
Asuissa nähtiin kuinka upeasti pukeutuu japanilainen Geisha, miten hienosti osaa asusteet yhdistellä värikkässeen asuunsa Intialainen tummatukka, kuinka helisivät sadat itämaiset kolikot itämaisten tanssijoiden asuissa, miten hieman kasvoja raotettiin haaremin upeiden kankaiden ja kasvohuivien kätköistä, salaperäisyyteen verhottuja burkhia ja jopa sulttaani käyrine tossuineen.
Itämainen seurue lähti lenkille sulttaanin johdolla, sadat auringonsäteet kimmelsivät helisevistä itämaisten tanssijoiden asuista matkalla.
En ole varma poikkesiko sulttaani matkalla "Siwa"-nimiseen salakapakkaan, jos poikkesi, niin appelsiineja osti, ainakin näimme matkalla salakapakkatyylisen paikan, sen yläpuolelle oli ripustettu kyltti "SIWA."
Itämailla asti oli kuultu Pokemoneista mutta itämaiset naiset kulkivat aivan liian nopeasti jotta edes Pokemonit olisivat perässä pysyneet. Niin jätimme Pokemonit kauas taaksemme.
Lenkiltä palatessa havaittiin, että Basaariin kuului myös juhla-ateriapöytä, joka notkui ruuasta ja juomista.Sen antimia verotettiin ja sormin syötiin.

14111999 10154571185975513 1053508659 n Pääpimu oli koonnut perinteiseen tapaan leikeistä ja kilpailuista moniotteluita, osallistujia kertyi paljonkin ja kilpailut jatkuivat yömyöhään, välillä syötiin lisää ja saunottiin itämaiseen tyyliin.
Kilpailemiseen sisältyi niin paljon yllätyksellisyyttä että kuka tahansa saattoi voittaa.
Kirsi Koski on kehitellyt paljon uusia itämaisia leikkejä ja kilpailuja jotka eivät ole tunnettuja missään muualla ja Perintöprinsessat, joita on aina kaksi, ensimmäinen ja toinen, ovat yhdessä ja erikseen toimineet leikinvetäjinä Pääpimun lisäksi. Myös heidän tehtäviinsä kuuluu uusien leikkien ja kilpailujen kehittäminen.
Pimut ovat tuoneet illanviettoihin kansanperinteen vuosisatojen kirkastamia ja ajan patinankin kaunistamia tapoja ja kilpailijoiden silmäkulmiin on pesiytynyt hymy, jonka leikkien hauskat sanat, yllättävät ajatuskäänteet tai hilpeät vertaukset ovat luoneet.

Erityisen suuri tapaus Pimujen Pyrähdyksessä on aina seuraavan vuoden Perintöprinsessojen kruunaus. Voittaja on aina sama, Pääpimu, Kirsi Koski os. Äijö.
Tämän vuoden ensimmäiseksi Perintöprinsessaksi valittiin suurella äänivyöryllä Annukka Mäki ja toiseksi Perintöprinsessaksi Pia Mäkinen, eli tämän jutun kirjoittaja ja Pimujen julkisuusvastaava.
Voittajat saivat perinteiset, kauniit tiarat ja asiaankuuluvat nauhat. "Ah, olin niin onnellinen" ja muutama tilaisuuteen sopiva onnenkyynelkin tirautettiin ja tiarapäiset valokuvattiin.
Perintöprinsessoilla on edustusvuosi edessä erilaisine tapahtumajärjestelyineen.

Iloisia itämaisia kunkin kansanomaisia sävelmiä hoilotettiin perinteiseen tapaan Koskibaarissa kruunajaisten jatkoilla.

Itämainen sananlasku sanoo: "Tynnyriin, joka on täynnä pähkinöitä mahtuu vielä runsaasti öljyä", siis itse asian rinnalle, eli tässä tapauksessa liikunnan rinnalle mahtuu vielä paljon hauskuutta ja huumoria.

Perinteiset Pimujen pikkujoulut pidettiin Siurossa 05.12. 2015 Pentintien vapaa-aikatiloilla 1920-luvun teemajuhlatyyliin ja se taitaakin olla teemajuhlista yleisin, parhainta muotia juuri nyt, iloista ja vallatonta!

Kyseinen vuosikymmen oli kaikista pimuista monella tapaa kiehtova,1920-luvun pukuja ommeltiin, lainattiin, vuokrattiin ja ostettiin juhlia varten. Useampikin pimu hankki aikakauden mukaiset Nanson verkkosukkahousut, toiset turvautuivat Punanaamion valikoimiin.
Otsaripoja, höyhenpuuhkia ja pitkiä hansikkaita hankittiin, helmikoruja oli kaikilla lähtökohtaisesti jo kotonakin, valmistautuminen teemajuhliin oli jälleen erityisen hauskaa, pukeutuminen kun oli kaukana normaalista arkivaatetuksestamme.

Millainen sitten oli 1920-luvun Flapper-tyttö?
He olivat uuden polven nuoria naisia, jotka pukeutuivat lyhyisiin hameisiin, leikkasivat hiukset lyhyiksi, kuuntelivat uudenaikaista jazzmusiikkia ja rikkoivat aikakaudennormeja.
Heillä oli polviin asti ulottuvia hapsumekkoja, tiheäsilmäisiä verkkosukkahousuja, helmikoruja ja litistettyä poikamaista povea pidettiin ihanteellisena.

Vyötärö katosi naisten vaatteista kokonaan, painopiste laskettiin lantiolle jotka olivat tuohon aikaan todella kapeita ja vaatteissa suosittiin suoria linjoja.
Kyseisellä vuosikymmenellä naisten kun oli tarkoitus näyttää sekä vartaloltaan että kasvoistaan todella nuorilta tytöiltä jotka sitten jaksoivat juhlia koko yön klubeilla tanssien uudenaikaisen ja skandaalimaisen jazzmusiikin tahtiin.
Muodissa olivat lyhyeksi leikatut poikamaiset hiukset sekä päänmyötäiset tiukat kiharat. Tiukka polkka oli hyvinkin lyhyt ja hiuslatvat olivat käännetty kasvoille. Hiuskoristeita käytettiin juhlissa yleisesti.

Pikkujouluissa nähtiinkin mitä hauskimpia hiuskoristeideoita, erilaisia hiuspantoja, paljetteja, sulkia, pitsiä, "verkkoa", koristepinnejä, höyheniä, helmiä vain mielikuvitus oli rajana.
Suosituin huulimeikkimuoto oli Cupidon jousi eli pulleat sydänmalliset suppuhuulet.
Silmämeikit pikkujouluissa olivat tummia ja silmät rajattiin kajalkynällä pallomaiseen muotoon. Tuhruisista ja utuisista silmämeikeistä tuli hetkessä salonkikelpoisia.
Rusketus tuli 20-luvulla muotiin kun Coco Chanel vietti lomallaan liian kauan aikaa auringossa ja ruskettui päästä varpaisiin. Rusketuksesta tuli siitä hetkestä lähtien suosittua ja sen ajan kuuminta hottia.

Pitkät hansikkaat hönkivät myös 20-lukua, pimut laittoivat vielä ne kätösiin viimeisenä silauksena ja olivat valmiita juhliin smilehymiö!
Pentintien vapaa-aikakeskuksessa oli hyvät ruuat ja juomat 1920-luvun tyyliin, peräti kovaa teetä. Musiikki ei aivan noudattanut 1920-lukua vaan henki enemmänkin Siurolaisuutta, joulupukkikin vieraili paikanpäällä ruusunpunaisissa aurinkolaseissaan. Toki paikallinen Siuronkalliolainen "gangstakin" löytyi juhlista, Flapper-tyttöjen joukosta.
Koska seuraava päivä oli Suomen itsenäisyyspäivä, lähti moni Siurolainen Flapper juhlista jo aikaisin kotiin suurta seuraavan päivän juhlaa perheelleen valmistamaan mutta osa sentään siirtyi perinteisesti Koskibaarin Karaokeen ja Kikkaa muistelemaan. Kikan muistoksi esitettiin yhteislaulu.

Seurasta kiittäen!

"Reportteripimu Pia"

Pimujen Pyrähdys 2015

Pia Mäkinen 31.8.2015

Järjestyksessä kuudes Pimujen Pyrähdys järjestettiin Siurossa lauantaina 29.8. Jos Pimu-aate ei ole sinulle entuudestaan tuttu, löydät siitä infoa aiemmasta kirjoituksestani täältä Siuro.infosta.

Sää oli mitä aurinkoisin ja lämmin kun Pimut starttasivat perinteiseen Pyrähdykseen Myllypirtiltä, liikuntatapahtuman lenkkimatka on joka vuosi sama, kymmenen kilometriä järven ympäri.

Teemaksi oli tänä vuonna valittu hilpeä 50-luku ja Pimut olivatkin ottaneet huolella selvää miten 50-luvulla pukeuduttiin, millaisia kampauksia silloin oli ja millaista musiikkia kuunneltiin, ei niin helppoa kaikille, koska nuorimmat Pimut ovat syntyneet 80- ja 90-luvuilla mutta netti pelasti kaiken! Sieltä saatiin kuvat ja mallit Pimujen ihaniin 50-luvun kiharakampauksiin otsakiehkuroineen ja korkeisiin ponihäntiin, kauniisiin pallokuvioisiin mekkoihin, tyllihameisiin ja kumitossuihin. Toki Siurossa on paljon 1950-luvun harrastajiakin, joilta saatiin arvokasta tietoa vuosikymmenen suhteen, musiikki lenkillä oli oikeaoppista, samoin lähtöpaikalle tuotu auto, joka toimi mainiosti valokuvaustaustana.

Pimujen Pyrähdys herätti ansaitsemaansa huomiota, lenkki muodostui varsin hauskaksi kun useampikin auto pysähtyi Pimujen kohdallla, etuikkunat aukaistiin ja kysymys kuului: "Mistä nyt on kyse?", paikallinen maanviljelijä tosin epäili, että onko menossa joutsenten pelottelutapaus (sellaista oli aiemmin esiintynyt kai Siurossa) mutta totesikin peltonsa pientareelta löytyvän "outoja eläviä", joista kuuluisi ilmoittaa Nokian Uutisiin otsikolla: "Outoja eläviä löytynyt Siurolaisesta heinäpellosta." Ja tottakai hän valokuvasi kännykällään kaiken. Pääpimu Kirsi Koski onneksi sattui paikalle kertomaan meneillään olevasta liikuntatapahtumasta ja näin maanviljelijäkin sai rauhan, kukaan ei uhannut Siuron joutsenia.

Myllypirtillä saunottiin, kirjailija Marja Valkama toimi ansioituneena saunanlämmittäjänä, löylyt olivat hyvät, samoin tarjoilut.

Swingteamin jäsenet esiintyivät Myllypirtin pihassa ja yksitoistavuotias esiintyjä äitinsä Meri Äijön kanssa sai kaikki pohtimaan Swingteamin kursseille menoa, fuskua tanssittiin ja paljon muuta. Tanssiesitys oli mahtavan upea!

Ilta jatkui hauskoilla kilpailuilla, eväitä oli haettu Grilli Pia&Katjalta, jossa oli loistava salaattipöytä, sekä Siuron Koski-Baarista, jättipizzoista riitti palakaupalla kaikille syötävää.

Itse olin voittajajoukkueessa, voitimme hassun ilmapallokilpailun, siitä on muistona suuri vaaleanpunainen palkintosolmio, jossa lukee. "Girls Night Out", riemu voitoista oli suuri ja tuuletus sen mukainen.

Muitakin kilpailuja oli paljon, Pimujen historiaa muisteltiin ja perintöprinsessat kruunattiin. Pääpimuna pysyi itseoikeutetusti

Kirsi Koski, joka jälleen oli nähnyt suuren työn Siuron oman liikuntatapahtuman eteen, kaikki Pimut kiittävät häntä siitä!

Pimut rakastavat lenkkeilyä, saunaa ja kahvia, sekä laulamista, joten iltaa siirryttiin jatkamaan Tiinan Koskibaariin, karaoken pariin, hauskaa oli ja näin alueen naiset tutustuvat tapahtumassa toisiinsa, lapset saavat uusia ystäviä, erittäin yhteisöllistä!

Reportteripimu Pia kiittää seurasta sekä Siuro.infon lukijoita!

{jcomments on}

MARSILAISTEN ESIINMARSSI

(Näytelmä Rauno Larssonin näytelmän Joulupukki ja marsilaiset pohjalta)

Tapahtuu korvatunturilla, näyttämöllä on pöytä ja neljä tuolia, lattialla kaksi mattoa ja ikkunaksi sopiva kehikko tms. ja ovi

Henkilöt: Tonttu Tommi, tonttu Tytti, tonttu Tiia, marsilainen Ping, marsilainen Pong, joulupukki, joulumuori, äänentekijä

Vaatetus: tontut: tonttuasut
               marsilaiset: vihreää kasvoväriä, antennit päässä, vihreät paidat, housut ja sukat
               joulupukki: joulupukin asu
               joulumuori: pitkä mekko, huivi ja esiliina

(Joulupukki nukkuu tuolissa ja kuorsaa sanomalehti kasvoillaan, joulumuori kutoo sukkaa tms. tontut lukevat lehteä yhdessä.)

Tonttu Tuomas: Tässä lehdessä lukee, että Marsissa saattaa olla elämää. Tässä on kuvia sellaisista marsilaisista, niillä on antennit päässä ja ne ovat ihan vihreitä.

Tonttu Tytti: Ei semmoisia ole olemassakaan, tuo nyt on tuollaista keksittyä.

Joulumuori: Vaikka olisihan se kyllä hauskaa tavata sellainen marsilainen.

Tonttu Tiia: (Syöksyy ovesta sisään ja huutaa hengästyneenä.) Joulumuori, joulumuori, meille tuli tällainen kummallinen kirje sekä Poronhoitolehti. (kirjekuori, jossa on liimattuna paljon vanhoja postimerkkejä sikin sokin, sisälle lappu, jossa omituisia merkkejä, poronhoitolehdeksi tavallinen vanha sanomalehti, kanteen voi olla liimattuna poron kuvia.)

Joulumuori: (Katsoo kirjekuorta ja lukee kirjettä hölmistyneen näköisenä ja huudahtaa.) Onpa omituinen kirje! Kukahan tämän on meille oikein lähettänyt? Onpa paljon postimerkkejä ja leimoja. Tämä on todella erikoinen. JOULUPUKKI!

Joulupukki: (Hätkähtää hereille ja sanomalehti putoaa kasvoilta.) Mikä hätänä muoriseni?

Joulumuori: Katso nyt minkälaisen kirjeen olet saanut. (Näyttää pukille.)

Joulupukki: En ole ikinä nähnyt tällaista.

Joulumuori: Ei siitä saa muuta selvää, kuin kellonajan. Kellonaika on kuusi illalla. Mutta hyvänen aika, nythän kello on kuusi illalla!

(Alkaa kuulua kovaa pörisevää ääntä, äänentekijä tekee sen näyttämön takana. Kaikki kiiruhtavat ikkunan luo.)

Joulumuori: Pihallehan laskeutuu jokin omituinen härveli. Se taitaakin olla avaruusalus. Kenellähän on rahaa haaskata tuollaisiin koneisiin? Johan on markkinat.Joulupajan pihassa avaruusalus.

Joulupukki: (Katsoo avaruusalusta ihastuneena ja huokaisee.) Olisipa minullakin tuollainen. Sillä kelpaisi viedä lahjoja.

Joulumuori: (suutuksissaan.) Joulupukki! Varo etteivät porot kuule.

(Samassa ovelta kuuluu koputus. Kaikki kiiruhtavat oven luokse.)

Joulumuori: Olkaa sitten varovaisia!

(Marsilaiset Ping ja Pong marssivat esiin ovesta ja puhuttelevat joulupajan väkeä).

Ping ja Pong: (puhuvat marsia, käsittämätöntä möngerrystä).

tontut: Apua! Ne varmaan syövät meidät! (huudahduksen jälkeen tontut polvistuvat ja peittävät käsillään päänsä).

Joulumuori: Myöhäistä! ne huomasivat meidät jo. Armoa, herrasmies marsilaiset!

tontut: Me olemme ihan pieniä ja maistumme pahalle.

Ping ja Pong (puhuvat keskenään ja ovat hölmistyneitä)

tontut (nousevat varovasti)

tonttu Tommi: Ehkä ne eivät syökään meitä.

tonttu Tytti: Ihan kuin niillä olisi jotakin asiaa.

tonttu Tiia: Harmi, kun emme ymmärrä mitä ne puhuvat.

Joulumuori: Minä kyllä tiedän mitä ne puhuvat.

tontut: No mitä?

Joulumuori: Vierasta kieltä!

Joulupukki: Menen hakemaan vanhan kielenkääntökoneeni. (Hakee esimerkiksi vanhan pahvilaatikon ja asettaa sen marsilaisten ja joulupajan väen väliin.)

Joulupukki: (puhuu pahvilaatikon kautta marsilaisille) No, sanokaa jotakin.

Ping ja Pong: (robottimaisella äänellä) No sa-no-kaa jo-ta-kin.

Joulupukki: Eihän teitä ole olemassakaan.

Ping ja Pong: Ei-hän tei-tä o-le o-le-mas-sa-kaan.

Joulupukki: Te siis väitätte, että me emme ole olemassakaan mutta te olette?

Ping ja Pong: Te siis väi-tät-te et-tä me em-me o-le o-le-mas-sa-kaan mut-ta te o-let-te?

Joulupukki: Monet ihmiset kyllä luulevat ettei meitä ole olemassakaan, eikä teitä. Taidammekin olla kohtalotovereita.

Ping ja Pong: Koh-ta-lo-to-ve-rei-ta.

Joulupukki: Paljonko tuo avaruusalus maksoi? Ja minkä merkkinen se on?

Joulumuori: (suuttuneena) PUKKI!

Ping ja Pong: Sait-te-ko kir-jeem-me?

Joulupukki: Kyllä, kiitos, mutta emme ymmärtäneet siitä kuin kellonajan.

Ping ja Pong: Il-moi-tim-me sii-nä tu-los-tam-me. Em-me ol-leet var-mo-ja on-ko tei-tä o-le-mas-sa-kaan.Tul-kaa a-je-lul-le kans-sam-me. Ker-rom-me a-si-am-me.

Joulupukki: (innoissaan) Kyllä se sopii (ottaa kielenkääntökoneen mukaansa).

(Marsilaiset ja joulupukki menevät näyttämöltä pois, tontut ja joulumuori asettuvat istumaan pöydän ääreen).

Tonttu Tytti: Ajatelkaa, jos ne vievätkin joulupukin Marsiin!

Tonttu Tiia: Emme olisi saaneet antaa hänen lähteä.

Joulumuori: (alkaa itkeä tihuuttaa) Yhyy, emme näe rakasta joulupukkiamme enää koskaan. Olisi pitänyt varoa mokomia.

Tonttu Tuomas: Älkää nyt vaahdotko! Minä yritän saada ne juoksemalla kiinni, ehkä onnistun tavoittamaan joulupukin vielä (rynnistää ovelle, samassa marsilaiset ja myhäilevä joulupukki palaavat).

Joulumuori:Taivaan kiitos! Et lähtenytkään.

Joulupukki: (katselee aivan lumoutuneena ylöspäin). Käytiin vähän yläilmoissa. Painallus vain napista, niin kaikki oli selvää.

Tonttu Tommi: Selvisikö se, että miksi ne ovat tulleet maapallolle?

Joulupukki: (Myhäillen) Toki, toki. Heillä ei ole joulupukkia ja he haluavat viedä minut Marsiin.

Joulumuori: JOULUPUKKI! Et voi lähteä Marsiin. Ajattele kaikkia lapsia, jotka pettyvät, kun eivät saa enää lahjoja!

Tontut: (alkavat itkeä) Ja meille tulee kauhea ikävä sinua!

Joulumuori: Ja ajattele porojasi, kuka niitä osaa paremmin hoitaa kuin sinä ja kuka valvoo lelupajaa, ja, ja
jos se härveli lennättääkin sinut vaikka vahingossa kuuhun!

Joulupukki: Rauhoittukaa! Olet oikeassa muoriseni. Varovaisuus on aina paikallaan. Enhän minä sinne jouluksi lähde, kun on työtä täälläkin mutta joulusta jää aina paljon ylikin tavaraa, jotka voin jakaa marsilaislapsille hiihtolomalla tai vaikka kesälomalla. Nämä Marsilaiset tulevat hakemaan minua sopimuksen mukaan ja tuovat takaisin.

Ping ja Pong: E-LÄ-KÖÖN! MEIL-LÄ ON LO-MA-PUK-KI!

Tontut (rauhoittuneena ja hyvin iloisina) ELÄKÖÖN! Pääsemme Marsiin!

Joulumuori: Hienoa! Kun pääset välillä ajelulle tuollaisella härvelillä, loppuu se sinun härveli-kuumeesikin ja porot ovat tyytyväisiä kun saavat pitää työnsä.

Ping ja Pong: (lyövät kättä päälle joulupukin kanssa) Kii-tos kai-kes-ta! Ja nä-ke-miin hii-to-lo-maan as-ti.

Sienimummut juoruilevat

Henkilöt: Sienimummut Katro ja Kitro

Vaatetus: Isot sienihatut, iloiset esiliinat, toinen sienimummu on punainen, valkopilkullinen kärpässieni ja toinen pyöreäposkinen ja -vatsainen herkkutatti.

Lavastus: Tapahtuu köyhässä, pienessä tuvassa. Peräseinällä ikkuna ja sen alla pieni pöytä. Ulos-johtava ovi oikealla, vastakkaisella seinällä umpipäätyinen vuode. Pöydällä kukkia maljakossa ja kahvikupit.

Aloitustilanne: Sienimummut Katro ja Kitro istuvat pöydän ääressä syrjittäin katsomoon.Katselevat usein ikkunasta ulos. Molemmilla pari kirjaa.

Katro: Täällä metsässämme on suuria puita ja paljon marjoja. Täällä on ollut hauska asua. Mutta nykyään täällä on niin hiljaista ja yksinäistä, kun ei ole enää muita asukkaita kuin me. Niin ne nuoremmat muuttavat lähemmäksi kaupunkia. Ei ole mitään tekemistäkään. Otapa Kitroseni, tästä kahvia (tarjoaa).

Kitro: Ennen oli täälläkin vilinää. Oli suuria perheitä ja monta lasta.

Katro: Nyt ovat kaikki muuttaneet pois kotoa. Hyvä, jos joulukortin muistavat joskus laittaa.

Kitro: Kanttarellikin muutti Ruotsiin.

Katro: Ja Sappitatti Norjaan, kun siellä tienaa hyvin vuoristovartijana.

Kitro: Pulkkosieni meni Saudi-Arabiaan. Se oli aina kova palelemaan, nyt ei ole.

Katro: Tyttäretkin ovat ulkomailla naimisissa.Kärpis otti italialaisen, mustan torvisienen, kun ne ovat niin tummia ja tulisia.

Kitro: Ja Tattis arabialaisen mahtisienen. Pienenä hän leikki aina morsianta. Nyt hän saa kulkea aina huntu päässä.

Katro: Kansainvälisyyskasvatusta saivat, niin saivat. Ehkä liikaakin.

Kitro: Ehkä liikaa, niin. Mutta oletkos kuullut pojastani, joka viime kesänä pelasti Tanskanmatkalla Kastematopäällikön. Hän suojasi Kastematoa lakillaan, kun harakkahaakku hyökkäsi sen kimppuun ja tahtoi syödä sen. Sen takia Kastematopäällikkö antoi määräyksen, että poikani perhettä, eivät saa madot, eivätkä etanat koskaan syödä tai tärvellä.

Katro: En ollut kuullutkaan, mutta sehän on mainio juttu. Sinun ei tarvitse koskaan olla huolissasi pojastasi. Mutta oletkos kuullut siitä sammakkoparasta, joka oli nähnyt Espanjassa härän? Se oli ajatellut, että olisi hienoa olla yhtä komea ja vahva, että kaikki pelkäisivät sitä. Sammakko mietti miettimistään, miten tulla yhtä suureksi ja vahvaksi ja se oli keksinyt mielestään oivan keinon. Se alkoi vetää ilmaa sisäänsä oikein voimansa takaa. Se veti ja veti ja rupesi myös pullistumaan, mutta siitäpäs tuli surkea loppu.

Kitro: Kuinka kävi?

Katro: No, kas, kun se veti ja veti ilmaa, nahka ei enää antanut myöten. Kuului pamaus ja sammakko halkesi. Se oli sammakon loppu. Poliisit kutsuttiin heti paikalle ja ne raahasivat sen maan koloon. Hautajaiset siitä tuli, niin, hautajaiset.

Kitro: Varoittava esimerkki, varoittava esimerkki! Mutta kuulitkos siitä saksalaisesta keijusta, joka istui muurahaispesään lomamatkallaan täällä Suomessa, vaikka Keijukuningatar oli nimenomaan kieltänyt. Saksalaiskeiju sanoi, ettei ollenkaan nähnyt niitä pieniä ruskeita muurahaisia, kun ne olivat mättäässä ruohon sisässä. Ai kamalaa, kun se oli huutanut!

Katro: Niin siinä käy, kun ei tottele. Niin, niin voi käydä. Mutta puhutaanpas muusta. Arvaapas mitä näin, kun kurkistin tyhjäksi jääneen naapuritalon ruosteisesta avaimenreiästä sisään?

Kitro: Aivanhan minä tikahdun uteliaisuudesta! Menit kurkistamaan naapuritalon avaimenreiästä. Sinä olet yliveto!

Katro: Pilkullisen tuhatjalkaisen!

Kitro: Pilkullisen tuhatjalkaisen! Ettäs kehtaa tulla tänne häiritsemään tällaisten turvattomien sienimummujen rauhaa! Mitähän tekisimme? Ajatteles, jos tänne tulee muitakin asukkaita, rauhamme on mennyttä! Hiljaisuus ja yksinäisyys katoaa!

Katro: Hiljaisuus ja yksinäisyys katoaa? Mutta sehän juuri onkin tarkoitus. Ottakaamme hänet hyvin vastaan, niin ehkä tänne muuttaa muitakin.

Kitro: Niin teemme, niin teemme!

Kitro: Ja nyt lähdemme viemään hänelle syksyisiä vaahteranlehtiä kodin kaunistukseksi. Ja sitten poimimme havunneulaset hänen talonsa edessä olevalta polulta, että se olisi sileä ja siisti ja kudomme hänelle tuhansia sukkia ja viemme karhunrasvaa pilkkuihin
ja ahkeruus olkoon ilomme ainakin tämän syksyn loppuun asti! (Lähtevät).

KARHU IHMISEN LÄÄKÄRINÄ

Henkilöt: Tohtori Otso (karhu), ketut Krats, Kräts, Orri vastaanotto-orava, Ihminen

Vaatetus: Otsolla lääkärin asu; valkoinen takki ja silmälasit, stetoskooppi kaulassa, muilla eläinpuvut, ihmisellä tavallinen vaatetus.

Lavastus: Vasemmalla puolen näyttämöä on lääkärin vastaanottotila; pöytä ja kaksi tuolia. Näyttämön jakaa kahtia hylly, jossa on purkkeja ja purnukoita. Lääkärintakki, sen taskussa taikajauhetta, vehnäjauhoja yms. Oikealla puolen näyttämöä on odotus- huone, istuimina kiviä ja kantoja. Tilat ovat vapaasti keskellä metsää, taustalla puita, maassa vihreä kangas.

Aloitustilanne: Lääkäri istuu pöydän ääressä tärkeän näköisenä ja kirjoittaa. Vastaanotto-orava astuu esiin, odotushuoneesta kuuluu kovaa niiskutusta.

Karhu: Seuraava.

Krats ja Kräts saapuvat näyttämön takaa raahaten mukanaan ihmistä.

Krats: Tehkää tilaa, täältä tulee hätätapaus! Hätätapaus!

Kräts: Katsokaa nyt, metsän väki. Tällaista laihtunutta otusta tuomme. Tämä on varmaan ihminen.

Otso: On. Se on ihminen.

Kräts: En ole ikinä ennen nähnyt tälläista.

Krats: Hyvä tohtori Otso, löysimme tassunsa loukanneen ihmisen, onkohan se vaarallinen?.

Kräts: Se kyllä lupasi, ettei syö meitä, jos hoidamme sen lääkintäpaikalle. Tassu tällä on kipeä. Kai me muuten olisimme joutuneet kiipeliin tämän otuksen kanssa.

Ihminen: Olettehan kilttejä minulle? Ettehän te vain syö minua?

Otso: Se pelkää, että me syömme sen. Tämä on eläinten lääkäriasema ja minä olen sen lääkäri. Täällä ei syöldä ketään, ei ainakaan tänään.

Ihminen: Hu, mikä helpotus!

Otso: Orri! Nyt sinun hetkesi on tullut. Auta minua korjaamaan tämä ihminen kuntoon. Hae se taikapulveri varatakkini taskusta ja sivele sillä sairasta tassua. (hakee taikapulverin ja sivelee ihmisen kättä sillä.)

Orri: Naks, naks pom. Ihmisen tassu terve on.

Otso (jolla on silmälasit, tutkii tarkasti): Mjaha, jahah. Katsotaan. (Ottaa lasit välillä silmiltään, katsoo ihmistä hyvin läheltä). Hyvältä näyttää. Ei enää mitään vikaa. (Panee lasit jälleen silmilleen) Hyväksytään. (Leimaa leimasimella paperiin leiman.)

Ihminen: Teette tarkkaa työtä herra karhu, kieltää ei voi. Tuntuu kerrassaan hyvältä. Hyvää työtä. Kiitos. Loukkasin käteni risuihin metsässä marjoja poimiessani.

Otso: Tarkkana on oltava: Otsolan maine on pidettävä korkealla. Hm! Vai onko kuulunut valituksia, Orri, vastaanotto-orava? Sinähän tiedät, kun olet potilaita kotiinkin lähettämässä

Orri: Ei, ei yhden yhtäkään valitusta ole tullut. Sen parempaa lääkintäpaikkaa ei löydy koko Pohjolasta kuin on Otsolan maa.

Otso: Ja nyt jatkohoito-ohjeesi: saat syödä pussillisen hunajapastilleja Otsolan aitasta, Orri saa tulla antamaan. Ja ensi hätään saat minulta omenan. Syöt ne, niin poskesi pulskistuvat. Ja syö hiiriä, sekä myyriä. Ne pitävät miehen tiellä.

Ihminen: Kiitos, hunajapastillit ja omenan voin kyllä syödä, mutta en hiiriä ja myyriä niin kuin te.Meille ihmisille ovat jokapäiväiseen ateriaan kuuluvia sellaiset ruokatarvikkeet kuin voi, leipä, juusto, peruna, kala, kana tai liha.

Otso: Ja kerro niille ihmisille etteivät ammuskele lintuja vahingoittamistarkoituksessa ja ryöstä munia pesistä. Linnunpesiä ei saa myöskään räiskäyttää kivillä alas. Puutkin pitäisi jättää rauhaan, eikä kaivertaa niihin nimimerkkejä. Muurahaiskeot on myös pidettävänä ehjinä, eikä muurahaisia saa talloa.
Äläkä aja sellaisella ihmisen härvelivekottimella vahingossa minkään eläimen päälle.

Ihminen: Kerron kyllä ihmisille toiveenne.Sen härvelivekottimen nimi on muuten auto. Lupaan kyllä, etten aja vahingossa teidän metsän eläinten päälle. Mutta teidänkin on oltava varovaisia, kun ihmisten teillä kuljette.

Otso: Hyönteisiltä ei myöskään saa repiä siipiä, eikä kukkia repiä maasta juurineen. Älkääkä heittäkö roskia luontoon.

Ihminen: Mehän voimme perustaa yhteisen luonnonsuojeluyhdistyksen, me kuuntelemme teidän toiveitanne ja me teidän ja silloinhan meillä on molemmilla rauha.

Otso: Julistamme siis rauhan ihmisten ja eläinten kesken.Kuuntelemme toistemme toiveet ja jätämme teidät rauhaan, kun ette häiritse meitä ja te jätätte meidät rauhaan, kun emme häiritse teitä. Sovittu?

Ihminen: Sovittu.

Otso: Mahtavaa. Julistamme ikirauhan ihmisten ja eläinten kesken. (Karhu ja ihminen lyövät kättä päälle.)

Kaikki: Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Parhaillaan koululaiset viettävät syyslomaa, silloin voi kirjoittaa vaikka joulupukille! Tai näytellä seuraavan lasten satunäytelmän:

KIRJE JOULUPUKILLE

Tapahtuu Tonttulassa. Tuvassa on pitkä pöytä, kaksi pitkää penkkiä, vanhanaikainen hella, pata on liedellä, räsymatto lattialla, liina pöydällä ym. kaikkea mikä lisää kodikkuuden tuntua. Varaylitonttu lukee sanomalehteä, tonttu Punnus kohentaa hellan tulta, joka on tehty muutaman halon alle piilotetusta silkkipaperiin kääritystä taskulampusta, kahvipannu on tulella. muut tontut istuvat lattialla ja lukevat sanomalehtiä.

Henkilöt: tontut Varaylitonttu, Punnus, Vesseli, Postitonttu, Lörplöö, Rissa, keijuja, Kirjurikeiju
Vaatetus: tonttuasut, käpyasu

Varaylitonttu: Voitko sinä, Postitonttu, ymmärtää tätä juttua?

Postitonttu: Mitä juttua, Varaylitonttu?

Varaylitonttu: Tässä lehdessä sanotaan, että lapsien tarkkaileminen joulun alla siirtyy luultavasti keijukaisille. He siis leijailevat ilmassa ja kurkkivat huomaamattomasti puiden oksien lomasta. He piipahtavat ikkunoiden takana, koska metsänväen keskuudessa arvellaan lasten kuulevan meidän tossujemme tupsahtelut talojen lumisilla pihamailla ja huomaavan polkumme.

Postitonttu: Ei siitä kannata nostaa meteliä. Koska keijut pitävät lapsista, haluavat luultavasti hekin osallistua tarkkailuun. Meillähän on sitä paitsi etu puolellamme, joka tekee meidät tarkkailussa voittamattomiksi, me pystymme muuttumaan pieniksi, pieniksi ja mahdumme pikkuiseen rakoon. Kukaan muu ei siihen pysty, eivät edes keijut.

Vesseli: Minä lähden vähän Keijulaan kyselemään asiasta. Veljet, lukekaa sillä aikaa kaikki lehdet loppuun asti, niin että asia selviää (tekee lähtöä, pukee lapasia.)

Punnus: Tontut, tässä pannussa on kahvia, juokaa siitä.

Lörplöö: Kiitos, kyllä minä juon.

Postitonttu: Vesseli, muista olla kiltti keijuille.

Vesseli: Minä tulen parin tunnin kuluttua. Hei vain. (lähtee.)

Varaylitonttu: Taidankin ottaa minäkin kupillisen kahvia.

Postitonttu: Anna minullekin.

Rissa: Ei tonttujen sovi juoda kahvia illalla. Sitten vain nukutte huonosti, ettekä herää aamulla tarkkailemaan lapsia. Lukekaa nyt kauniisti lehtenne loppuun, niin kuin Vesseli pyysi. Joulupukki voi kurkistaa ikkunasta eikä ota teitä ollenkaan jouluna mukaan, vaan keijut jos laiskottelette ja ette ota tästä asiasta selvää.

Punnus: Ei siitä asiasta ole vaaraa! Lörplöö, leikitään ”ei saa koskea lattiaan”-leikkiä.

(Juoksevat villisti pitkin pöytiä ja penkkejä.)

Rissa: Hyi teitä! Ihan tässä taulutkin putoilevat. Menkää heti lukemaan sanomalehtiä. Jos Joulupukki nyt näkisi, niin jäisitte kyllä jouluna kotiin.

Punnus: Ei se juttu keijuista ole totta! Joulupukkikin sanoisi, että se on vain satua, jolla meitä tonttuja vedetään nenästä.

Varaylitonttu: Minäpä näin yhden ikkunan takana.

Punnus: Narraat. (Menee vilkuilemaan ikkunaan.)

Varaylitonttu: Kyllä siellä jotakin sinistä vilahti.

Lörplöö (seisoo pöydällä): Älä usko, Punnus.

Postitonttu: Minä olen jo monta kertaa nähnyt keijun.

Punnus: Missä muka?

Postitonttu: ikkunan luona.

Lörplöö (lallattaa pilkkalaulua): Keiju Peiju, Keiju Peiju, Postitonttu on nähnyt keijun ja Varaylitonttu myös.

Rissa: Ruvetkaa nyt kiltisti lukemaan lehtiänne, tai minä kerron Joulupukille, eikä teistä kukaan pääse jouluna mukaan.

Lörplöö (lallattaa): Rissa rissaa, menee kertomaan pukille, menee kertomaan pukille.

Rissa: No, minä kerron sitten Joulupukille. Heti lukemaan siitä! Minä käyn Joulupukin luona ja te luette kiltisti lehtiä sen ajan. (Menee, tontut alkavat lukea.)

Lörplöö: Rissa on höpsö, uskoo jutun.

Varaylitonttu: Jospa se kuitenkin on totta. Katsovat ikkunasta ja tarkkailevat meitäkin. Meidän voi käydä huonosti.

Punnus: Ei se voi olla totta. Kuulkaa, minäpä tiedän mitä tehdään!

Postitonttu: Luetaan lehtiä, niin kuin Rissa sanoi.

Punnus: Ei, vaan pukeudutaan keijuiksi ja pelotellaan Rissaa.

Lörplöö: Meillähän on puvut! Keijukuningatar toi niitä joulumuorille korjattaviksi. (Ottaa korista keijuvaatteet ja heittelee pitkin lattiaa.)

Punnus: Ai, tästä tulee hauskaa (pukeutuvat) Rissa tulee! Äkkiä siivet selkään!

Rissa (tulee, riisuu lapasia) Huh, huh, tulipa turha matka. Joulupukki olikin jo nukkumassa. Mutta mitä täällä oikein tapahtuu? (katsoo keijuja.)

Punnus (suloisella äänellä): Hyvää iltaa. Onko täällä kilttejä tonttuja?

Rissa: Varjelkoon, oikeita keijuja. Hui että säikähdin.

Lörplöö (myös suloisesti): Ei meitä tarvitse pelätä, terveisiä Keijulasta.

Rissa: Keijulastako tulette? Vesselikö teidät lähetti? Tervetuloa, istukaahan tähän. Olette varmaan väsyneitä, kun olette tulleet niin pitkän matkan. Tulitteko lentäen vai mehiläisillä?

Punnus: Mehiläisillä.

Rissa: Vai mehiläisten kyydillä. Se oli varmasti mukavaa. Kelpaisiko keijuille nektari?

Postitonttu: Kiito, ainahan se nektari keijuille kelpaa.

Rissa: Olkaa hyvä (tarjoaa keijuille nektaria, kääntyy yleisöön) Ne ovat ihan oikeita tarkkailukeijuja. Nytpä voinkin todistaa muille tontuille, että se on totta. Täytyy keksiä jokin juoni…(kääntyy keijujen puoleen) Maistuiko nektari? Onpa mukavaa, että sain vieraakseni oikeita Keijulan keijuja. Tulkaahan katsomaan, mitä minulla on täällä (keijut epäröivät) Tulkaa vain rohkeasti. (Avaa ison laatikon/ laatikoiden kannen/kansia.)

Varaylitonttu: En minä näe mitään.

Postitonttu: Enkä minä.

Rissa: Kurkistakaahan vähän syvemmälle. Noin. (työntää kurkistavat keijut laatikkoon/laatikoihin, sulkee kannen, hengitysaukot oltava!, istuutuu sille/tai yhdelle niistä.) No niin. Nyt minulla on neljä oikeaa elävää tarkkailukeijua. Muut tontut saavat nähdä, että se on totta. Kylläpä uskovat!
Punnus (hakkaa ja kolkuttaa): Päästä meidät pois!

Lörplöö: Pääsät meidät heti pois! Me olemme Lörplöö, Punnus, Postitonttu ja Varaylitonttu!

Rissa: Ja höpsis. Narraatte. Pysykää vain kiltisti siellä. Tonttuja muka! Keijut osaavat olla ovelia. Mutta ei vanhaa Rissaa niin vain petetä. Tässä istun, kunnes tontut tulevat. Saavatpahan nähdä, että olen vanginnut neljä elävää tarkkailukeijua.

Vesseli tulee.

Vesseli: Mitä sinä Rissa siellä laatikon päällä istut? Missä muut tontut ovat? Lehtien luku näyttää olevan vielä kesken.

Punnus (laatikosta): Vesseli, me olemme täällä!

Vesseli: Tuohan on Punnuksen ääni. Väistä, Rissa. (yrittää avata laatikon.)

Rissa (istuu tiukasti laatikolla) Älä Vesseli! Nehän pääsevät karkuun.

Vesseli: Mitkä ne?

Rissa: No ne keijut, jotka sain kiinni.

Vesseli: Keijut? Minä luulin, että siellä on Punnus.

Rissa: Ei, ei. Täällä on neljä tarkkailukeijua. Sain ne narratuksi tänne ja näytän muille. Sittenpä uskovat.

Vesseli: Minä aavistan jotakin. (työntää Rissan sivuun) Annahan kun katson vähän niitä keijujasi. (nostaa kannen/kannet, tontut kömpivät ulos.) Veljet, mitä tämä merkitsee?

Punnus (nolona): Me vähän narrasimme Rissaa.

Lörplöö: Niin, kun Rissa uskoo lapsien tarkkailukeijuihin.

Vesseli: Voi, voi, se oli rumasti tehty. Teidän pitäää pyytää Rissalta anteeksi.

Muut: Anteeksi, Rissa.

Rissa: Ettekö te olekaan tarkkailukeijuja? Ja minä luulin, että saan näyttää teille neljä ihka oikeata lapsien tarkkailukeijua.

(Tiukujen helinää, ihana keijujoukko liihoittelee sisään.)

Keiju 1: Täälläkö on tonttuja, jotka eivät usko lapsien tarkkailukeijuihin?

Keiju 2: Ai, ai, minä näin ikkunasta, että he tekivät ruman kepposen Rissalle.

Keiju 3: Minäkin näin sen. Kirjurikeiju, kirjoita Joulupukille: Tekivät ruman kepposen Rissalle.

Kirjurikeiju (kirjoittaa) Tekivät ruman kepposen.

Keiju 4: Kirjoita vielä: Eivät usko tarkkailukeijuihin.

Kirjurikeiju: Eivätkä usko…

Keiju 5: Kirjoita myös tämä: Eivät saa lähteä jouluna Joulupukin mukaan, koska kepponen oli hyvin, hyvin ruma.

Kirjurikeiju: Oli hyvin ruma…

Punnus: Voi kiltit keijut, kyllä me uskomme!

Lörplöö: Me lupaamme tästä lähtien olla aina kilttejä Rissalle.

Varaylitonttu: Me lupaamme lukea kiltisti lehdet loppuun.

Postitonttu: Niin, me luemme ne loppuun ihan sovinnolla.

Kirjurikeiju: Mitä minä nyt kirjoitan?

Keiju 1: Kirjoita, että tontut tekevät parannuksen.

Keiju 2: Ja , että ehkä heistä edes yksi pääsee jouluna mukaan.

Kirjurikeiju: Yksi pääsee ehkä mukaan…

Vesseli: Jos olisitte lukeneet lehdet loppuun, tai lähteneet Keijulaan ottamaan asiasta selvää niin kuin minä, niin tietäisitte, että Joulupukki tänä jouluna arveli, että meillä on liikaakin työtä. Joten hän itse pyysi Keijuja helpottamaan työtämme ja auttamaan lapsien tarkkailussa. Meitä ei ole tarkoitus korvata, vaan hän järjesti meille apua. Joulupukkia oli haastateltu lehteen (nappaa lähimmän lehden ja näyttää yleisölle avattua lehteä, jossa komeilee valtavan iso Joulupukin kuva)
ja tästä jokainen teistä olisi sen voinut lukea.

Keiju 3: Ja nyt lähdemme yhdellä joukolla lapsia tarkkailemaan , ottakaa tontut kaukoputket mukaan! (Kaikki kääntyvät yleisöön päin ja tontut katsovat lapsia kaukoputkilla, keijukaiset tähystävät käsi otsalla.)

Keiju 4: Kilttejä lapsia näkyvät olevan. Hyvä, hyvä.

Keiju 5: Paljon lahjoja näkyy tulevan. Nyt äkkiä kadoksiin, etteivät he huomaa meitä.

Punnus: Muistakaa, huomaamattomasti! (Tontut ja keijut lähtevät ”huomaamattomasti”)

Hyvää syyslomaa!

Dementian torjuntaa

Pappi käveli tiellä vaimonsa kanssa ja lukkari tyttärensä kanssa. Kuinka monta niitä käveli?
Vastaus: Kolme. Papin vaimo oli lukkarin tytär.
Minun lapseni ja sinun lapsesi riitelevät meidän lastemme kanssa?
Vastaus: Kaksi leskeä on mennyt naimisiin, ja heillä on sekä yhteisiä että erilliisä lapsia.
Montako henkeä on, kun on kaksi naista ja lapsi kummallakin?
Vastaus: Kolme. Isoäiti, äiti ja tytär
Oli iso ihminen ja pikku ihminen. Iso ihminen oli pikku ihmisen isä, mutta pikku ihminen ei ollut ison ihmisen poika.
Vastaus: Hän oli tyttö
Isäsi poika, vaan ei ole veljesi?
Vastaus: Sinä itse
Savolainen mies ja nainen istuivat Kuopiossa puiston penkillä. Joku utelias meni siitä ohi ja kysyi: ”mitä sukua te olette? Mies sanoi siihen: ”Minun äitini on hänen äitinsä ainoa tytär.”
Vastaus: Äiti ja poika

Vanhuus ja viisaus

Vanha on viisahin venessä
Vanha on viisas, vaikka ei väkevä
Vanha sauna, hyvä löyly
Vanha taiten vaolla käypi
Vanhassa vara parempi, kirstun kansi kiintiämpi
Vanhalla väljä kurkku, nuorella terävä hammas
Vanhan mieli lapsessansa, lapsen kannoissa ja kivissä
Vanhan vaatteet kaunistaa, nuori on kaunis itsestään
Vanhan äijän halaus; tyhjän kannun kalaus
Vanhassa vara parempi, vaikka nuori hempeämpi
Vaiva suuri vanhetessa, vaiva vanhana eleä
Terve nuori syötyänsä, vanha yön levättyänsä
Tallelle vanha panee, vaan ei muista kätköään
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
Kuta vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi
Kielsi vanha Väinämöinen vanhan nuorta tahtomasta, kaunista käkemästä
Ei niin vanhaa, ettei usko vielä vuoden elävänsä
Syödään me vanhat näitä pehmosia, sanoi vanhaemäntä kun jälkiruokaa otti

Elias Lönnrot
Suomen kansan sananlaskuja

PIMUJEN PYRÄHDYS 2014

PIMUJEN PYRÄHDYS 2014 pidettiin Ihanassa Siurossamme lauantaina 30.08.

Jos Pimuaate ei ole sinulle ennestään tuttu, löydät siihen infon aiemmasta kirjoituksestani.

Pimujen Pyrähdyksen teemana oli tänävuonna "kukkamekkoiset rakkaudenjumalattaret." Hypnoottinen teema johon suhtauduttiin suupielet virneessä.

Pääpimu Kirsi Koski oli antanut Pimuille facebookissa kesätehtävän 2014, sen mukaan jokaisen oli laitettava itsestään kuva kirkkaana räiskyvässä kukkamekossa ja paljain varpain vehreissä pihoissa julkiseen jakoon.

Pimujen unelmien kukkamekkokuva facebookissa saattoi olla huikeasti piirretty pelkkään talouspaperiin, otettu talikon kanssa pellolla ohdake kädessä, ihana vauvanodotuskuva, kaurapeltokuva suuri kukkakimppu sylissä,kukkamekossa riippumatossa, japanilaisessa puutarhassa,laiturilta hyppykuva, voimailukuva, shamppanjanjuontikuva ja lopuksi kukat muuttuivat palloiksi kuvaan "ihanat naiset rannalla."

Koska kesätehtävän 2014 vuoksi kaikilla oli lähtökohtaisesti jo kukkamekot, päätettiin pukeutumisteema rakentaa sen ympärille.
Näissä urheilujuhlissa nähtiin että käsitys "kukkamekkoisista rakkauden jumalattarista" oli laaja, asuyhdistelmät oivaltavia.
Osa Pimuista oli pukeutunut lenkille Amoreiksi asiaankuuluvin valkein siivin valkoisiin asuihin sydännuolijousipyssyin, osa herttaisiksi kukkamekkotytöiksi, osa suosi käsityöläisemäntälinjaa. 50-luvun vaikutteita nähtiin sekä 70-luvun hippityyliä. Elegantista Glamourista vastattiin myös.

Muutama Pimu ilmoitti että jumalattaruuden sijaan he tuovat tilaisuuteen Jumalan rakkautta rippiristien muodossa.
Yhteisesti sovittu teema herättikin runsaasti keskustelua Kreikkalaisesta sekä roomalaisesta mytologiasta että kristinuskosta.
Lenkkejä oli lyhyempi sekä pitempi että uintiversio Linnavuoren rannassa.

Kaikkein uskaliaimmat pimut kävivät kesken lenkin uimassakin kuten Pääpimu, joka näytti oivaa esimerkkiä urheilun saralla.
"Pimusiiniksi" tuunattu auto kuljetti Pääpimun uintireissun jälkeen lämpimään saunaan, vaatimattomasti hän totesi, että kuitenkin vain siksi, että märät uikkarit olivat alla ja niin pääsi nopeammin lämpimään.

Hyvät grilliruuat ostetiin tietenkin Grilli Pia & Katjasta Myllypirtille mukaan, siellä oli Pääpimun järjestämä notkuva herkkupöytä, sipsejä, karkkeja, hedelmiä sekä paljon muuta maistuvaa ja lämmin sauna kaikille halukkaille. Laura Veija vastasi ansiokkaasti saunanlämmityksestä!

Pimu Päivi Töyrylä käväisi samaan aikaan pikaisesti kanssamme Knuutilan kartanolla järjestettävissä Rakkauden Markkinoilla opettelemassa silmäniskutekniikoita (video löytyy sivun alta) ja näimmepä siellä rakkauslyrikkaesityksen ja kävimme kirjoittamassa monta rakkausviestiä "rakkaudenpuuhun."

Myllypirtillä Pääpimu Kirsi Koski veti hauskoja kilpailuja, "Baarikärpäsessä" jokaisen piti keksiä jatkoja Kirsin antamille laulunsanoille, kolmesta neljääntoista sanaan, ei ihan helppoa. Voittajat tuulettivat ansaitun ankarasti.

Toiseksi perintöprinsessaksi 2014 kruunattiin Katja Grilli Pia & Katjasta, Ensimmäiseksi Perintöprinsessaksi Päivi Töyrylä. Pääpimuna pysyi itseoikeutetusti Kirsi Koski, joka on tapahtuman perustaja.

Pimut pitivät hurmaavat Pyrähdysbileet illan mittaan Siuron Koskibaarissa perinteiseen tapaan. Kaikkea HuBaa ja parasta viihdettä, Siurossa osataan urheilla rennosti!

Pimu Päivi Töyrylä käväisi Knuutilan kartanolla järjestettävissä Rakkauden Markkinoilla opettelemassa silmäniskutekniikoita.
Opettajana toimi Allan J Hintaruikku.

Kaikkien seurasta ja järjestäjiä sekä sponsoreitamme lämpimästi kiittäen! Toivottaa Reportteri PimuPia (Kirjoittaja kuuluu Pimuihin)

P.S. Jos haluat liittyä meihin Pimuihin, jaat aatteemme ja haluat tutustua mukaviin Pimuihin, ota kysely-yhteys jäsenyydestä Pääpimu Kirsi Koskeen, hänet löytää esimerkiksi facebookista.

ESITETÄÄN SKETSEJÄ YHDESSÄ

Sketsi voi olla pieni näytelmä, näytelty vitsi, karikatyyri henkilöstä tai parodia tilanteesta. Sketsit esittävät arjen tilanteita.
Sketseissä repliikkejä ei tarvitse opetella sanasta sanaan vaan juonen eteneminen omin sanoin on hauskinta.
Luovuus ja persoonallisuus ovat voimavaraa sketsien esittämisessä.
Pienoisnäytelmän luomiseksi tarvitaan tarina, hahmot, aika ja paikka.
Tarinan juoni kertoo mitä tapahtuu ja miksi. Henkilöiden ja hahmojen kautta selviää, mitä rooleja ja millaisia rooleja tarina sisältää.
Näyttelijänä esiintyjä vaihtelee rooleja, joten on hyvä havainnoida, minkä tyyppiset roolit ovat kunkin henkilön suosikkirooleja tai minkä roolin tietyt henkilöt aina saavat.
Miten aika tapahtumissa etenee ja missä tiloissa toimitaan, ovat tarinan sisällön perusaineksia.
Sketsit ovat kansanperinnettä ja esiintyvät lukuisina muunnoksina eri puolilla suomea.

SKETSIT

SUOMALAISET USA:SSA

TARVITAAN: TUOLEISTA TEHTY JUNA, EVÄITÄ, OMENA, TYHJÄ MAITOTÖLKKI, SANOMALEHTI

Henkilöt: Suomalainen mies ja vaimo, Amerikkalainen mies

Junassa
Junan vaunussa penkeillensä istuvat suomalainen mies ja vaimo vierekkäin, sekä vastapäätä paikallinen, Amerikkalainen mies. Suomalaiset alkavat syödä eväitänsä.

Suomalainen mies: ” Kuule, kun me kerran nyt olemme ulkomailla, niin pitäisi tutustua paikallisiin ihmisiin, tuohonkin herraan, joka istuu vastapäätä.”

Tuumasta toimeen. Suomalainen mies kaivaa eväiden joukosta herkullisen omenan ja tarjoaa sitä amerikkalaiselle.

Suomalainen mies: ”Apple?”
Englantilainen tekee torjuvan eleen kädellään: ”No, thank You.”
Suomalainen mies: ”Jaa, ei sille kelvannut omena. Tarjotaan seuraavaksi maitoa. Milk?”
Amerikkalainen: ”No, thank You.”
Suomalainen mies tuumaten: ” Ei sen ole nälkä, mutta meillähän on tuossa paikallinen sanomalehti. Tarjoaa sanomalehteä, "Newspaper?”
Amerikkalainen taas: ”No, thank You.”

Suomalainen mies harmittelee, kun ei onnistu yrityksissään ( vapaat repliikit )…
Vaimo: ” Mutta ethän sinä ole edes esitellyt meitä.”
Mies innostuu ajatuksesta ja osoittaa vaimoaan: ”My wife?”
Amerikkalainen mies nostaa kätensä: ” Yes, please/ No, thank You”.

KOPPA

TARVITAAN: NELJÄ TUOLIA, PÖYTÄ, REKVISIITTAA NELJÄLLE NUORELLE JA VANHALLE TÄDILLE, LIINA, KOPPA

Henkilöt: Neljä nuorta, vanha täti

Kahvilassa (vapaa rekvisiitta)

Neljä nuorta on kahvilassa. He istuvat pöydän ääressä. Sisään köpöttelee vanha täti, jolla on käsivarrellansa liinalla peitetty koppa. Täti laskee kopan keskelle pöytää…

Täti: ” Voisitteko katsoa, ettei koppaa varasta kukaan, kun minä käyn vessassa?”
Nuoret: ” Joo, me katsotaan sitä.”

Täti menee vessaan

Jonkin ajan kuluttua nuoret ”huomaavat”, että kopasta valuu jotakin nestettä.

Ensimmäinen nuori: ” Hei, sieltä valuu limsaa”, pyyhkäisee sormellaan ja jatkaa: ” Tämä on Pommaccia.”
Toinen nuori maistelee sormellaan : ” Ei, kyllä tämä minun mielestäni on Coca-colaa.”
Kolmas nuori pyyhkäisee sormillaan: ” Kyllä se taitaa sittenkin olla ediä.”
Neljäs ilmoittaa: ” Ei, ei. Kyllä tämä on aivan selvästi kaljaa.”

Nuoret kiistelevät asiasta, vapaat repliikit

Täti tulee pois vessasta, ottaa kopan käsivarrellensa ja kiittää. Sitten hän kurkistaa liinan alle…

Täti: ”Voi Misse-kulta, mitä sinä olet tehnyt?”

Kumarrukset

LEHMÄNLANTAA

TARVITAAN: PILAILUKAKKA TMS. RUSKEA LÄJÄ

Henkilöt: Kaksi koululaista

Näyttämön lattialle on tehty etukäteen lehmänlannalta näyttävä sotku. Kaksi koululaista saapuu.

Ensimmäinen koululainen: ”Hei, katso, mitähän toi on?”

Toinen koululainen: ” En tiedä, näyttää kummalliselta.”

Katselevat läjää ja ihmettelevät sitä.

Ensimmäinen koululainen: ”Haistetaan sitä.”
Haistelevat läjää.
Ensimmäinen koululainen: ”Ei selvinnyt mitä se on.”
Toinen koululainen: ”Maistetaan sitä.”
Ensimmäinen koululainen: ”Joo.”
Maistavat.
Toinen koululainen: ”Karseeta, se on lehmänlantaa.”
Ensimmäinen koululainen: ”Ajattele mikä onni, että ei astuttu sen päälle!”

Kumarrukset

LAPPALAISET

Henkilöt: Shamaani, lappalainen

TARVITAAN: LAVASTETTU NUOTIO, MUSTAA KASVOVÄRIÄ, PAMAUKSEN TEKOVÄLINEET

Vapaa rekvisiitta

Shamaanin nuotiolla

Shamaani istuu nuotion äärellä, lukee loitsuja. Paikalle juoksee lappalainen hätääntyneenä…

Lappalainen: ”Suuri johtaja, ei pierua.”
Shamaani: ”Vai ei pierua. Vie tästä hänelle lääkettä, sen pitäisi tehota.”

Lappalainen juoksee kohti kyläänsä (näyttämön taakse ). Jonkin ajan kuluttua lappalainen juoksee taas shamaanin luokse…

Lappalainen: ”Suuri johtaja, ei pierua!”
Shamaani: ” No tämän lääkkeen pitäisi kyllä nyt tehota.”

Lappalainen lähtee taas juosten kylään. Hetken kuluttua hän palaa taas takaisin.

Lappalainen: ” Suuri johtaja, ei pierua.”
Shamaani: ”No johan on kumma. No, tämä lääke on kyllä niin vahva että tämän pitäisi tehota.”

Lappalainen juoksee taas kyläänsä. Hetken kuluttua kuuluu suuri pamaus, lappalainen palaa naama mustana, tukka sekaisin ja hoiperrellen shamaanin luo.

Lappalainen: ”Suuri pieru, ei johtaja.”

Kumarrukset

FBI - AGENTIT

TARVITAAN: LAVASTETTU SAIRAALAN KANSLIA ( TUOLEJA, PÖYTIÄ, ” ARKISTOKAAPPI, PAPEREITA, PUHELIN), REKVISIITTAA FBI – AGENTEILLA, LAVASTETTU PIZZERIA ( PÖYTÄ, ” PIZZAPOHJA” YMS. KAULIN, PUHELIN )
Henkilöt: 22 FBI – agenttia, Pizzerian omistaja, juontaja

Juontaja: ” San Diegon psykiatrista sairaalaa epäillään sairausvakuutuspetoksesta. FBI on tehnyt paikalle rynnäkön ja on ryhtynyt tutkimaan sairaalan papereita.”

FBI – agentit mylläävät ja tutkivat sairaalan kansliassa papereita.

Ensimmäinen agentti: ” Huomaatteko miten monta tuntia on jo kulunut, kun olemme tutkineet näitä papereita, minulla on kamala nälkä. Onko teillä?”

Muut: ” On.”

Toinen agentti: ”Minä soitan pizzeriaan ja tilaan kaikille pizzat, sopiiko?”

Muut: ” Sopii:”

Toinen agentti soittaa: ” Haloo, Tilaisin kuljetuksena 22 isoa pizzaa ja 67 tölkkiä limsaa.”

Pizzerian omistaja vastaa: ” Minne tilaus toimitetaan?”

Agentti: ” Olemme San Diegon psykiatrisessa sairaalassa.”

Pizzerian omistaja: ” Psykiatrisessa sairaalassa?”

Agentti: ” Aivan, olen FBI:n agentti.”

Pizzerian omistaja: ” FBI:n agentti?”

Agentti: ” Aivan niin, kuten me kaikki muutkin.”

Pizzerian omistaja: ” Ja olette psykiatrisessa sairaalassa?”

Agentti: ” Aivan oikein. Älkää tulko etuovesta, ne on lukittu. Teidän täytyy käyttää takasivun huolto-ovea tuodaksenne pizzat perille.”

Pizzerian omistaja:” Ja te kaikki olette FBI:n agentteja?”

Agentti: ” Täsmälleen. Kuinka pian voitte toimittaa tilauksen?”

Pizzerian omistaja: ” Jokainen teistä psykiatrisessa sairaalassa olevista on siis FBI:n agentti?”

Agentti: ” Juuri niin. Olemme olleet täällä koko päivän ja näännymme nälkään.”

Pizzerian omistaja: ” Kuinka aiotte maksaa tämän tilauksen?”

Agentti: ” Minulla on täällä shekkivihko.”

Pizzerian omistaja: ” Ja te olette kaikki FBI:n agentteja?”

Agentti: ” Juuri niin. Kaikki täällä ovat FBI:n agentteja. Muistattehan tuoda pizzat ja limut takasivun huolto-ovelle. Etuovet ovat lukossa.

Pizzerian omistaja: ”Älkää luulko.”

Kumarrukset

MATEMATIIKKAA

TARVITAAN: TUOLEJA, PULPETTEJA, KIRJOJA YMS. REKVISIITTAA
Henkilöt: opettaja, Mikko, oppilaita
Luokassa

Opettaja: ” Mikko, jos sinulla olisi kuusi suklaapatukkaa ja Tatu ottaisi niistä kaksi, mitä sinulla olisi?”
Mikko: ”Tappelu!”

Kumarrukset

PASSIKUVAT

TARVITAAN: ”PASSIKUVA-AUTOMAATTI”, VALOKUVIA

Henkilöt: Emilia, tuntematon vanha rouva

Valokuva-automaatilla

Emilia: ” Hyvä, tässä onkin valokuva-automaatti. Passikuvia täytyy saada pian passiin Kanariansaarten matkaa varten. (Poseeraa automaatille ja menee koneen ulkopuolelle odottamaan kuvia).
"Aijai, minua ihan jännittää millaisia kuvista tulee, onhan passi voimassa sentään viisi vuotta. (Kuvat tulevat), No, tulivatpa ne äkkiä, APUA! Minähän olen ihan kauhean näköinen, kamalan ruma, ihan paviaanin näköinen!"
Tuntematon rouva koputtaa Emiliaa olkapäälle: ” Anteeksi, mutta nuo kuvat ovat minun, teidän ovat valmiita kahden minuutin kuluttua!”

Kumarrukset

ISÄSONNI

TARVITAAN: TUOLEJA JUNAKSI

Henkilöt: Äiti, lapsi, muita matkustajia
Junassa

Lapsi katselee ulos ikkunasta: ” Äiti, katso, tuolla pellolla on Isäsonni!”
Äiti: ”Lapsi-kulta, mistä sinä tiesit, että se on isäsonni?”
Lapsi: ”No, kun sillä oli semmoinen…semmoinen…”
Äiti: ”Ole hiljaa! Muut matkustajat kuulevat…!”

Matkustajat luovat äitiin ja lapseen paheksuvia katseita.
Lapsi: ” No, sillä oli semmoinen…NENÄRENGAS!”

Kumarrukset

Tai:

Lapsi katselee ulos ikkunasta: ” Äiti, katso, tuolla on isäsonni!”
Äiti: ”Lapsi-kulta. mistä sinä tiesit, että se on isäsonni?”
Lapsi: ”No kun äitisonneja ei ole olemassakaan.”-

Kesämatkailua, Wienin historiaa

Itävalta-Unkari (1867-1918)

Itävalta-Unkari perustettiin 1867 kompromissina Unkarin ylimystön ja Habsburgien-hallitsijasukujen välillä, yrityksenä pelastaa vanha Itävallan keisarikunta. Järjestelyssä jätettiin huomiotta vähemmistökansallisuudet ja poliittista elämää varjostivat koko unionin ajan riidat eri kansallisuuksien välillä.

Itävalta-Unkarin hallitusjärjestelmä oli sekava ja monikielinen jäänne feodaaliajalta, jolloin kuninkaat jakoivat maita ja läänityksiä alamaisilleen. Sen muodostivat 18 kuningas-, arkkiherttua-, herttua-, markiisi-, tai suuriruhtinaskuntaa. Yhteinen asukasluku oli 1900 –luvun vaihteessa noin 48 miljoonaa. Pääkaupunki oli Wien jossa myös keisari ja keisarinna asuivat.

Väestö jakautui seuraavasti: saksalaisia 24%, unkarilaisia 20%, tsekkejä 13%, puolalaisia 10%, ruteeneja 8%, kroaatteja 5%,slovakkeja 4%, serbejä 4%, sloveeneja 3% ja italialaisia 3%.
Serbit halusivat myöhemmin liittyä Serbiaan. Serbinationalisti Gavriolo Principin murhattua arkkiherttua Frans Ferninandin ja tämän vaimon Sarajevossa 28.6.1914, kirjoitti Itävalta-Unkarin 84-vuotias hallitsija Fars Josef Saksan keisarille: ”Serbia ei saa enää koskaan esiintyä poliittisena tekijänä Balkkanilla”. Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukaukset oli ammuttu. Jo muutaman päivän kuluttua edellämainitun kirjeen lähettämisestä antoi Venäjän armeijan kenraalimajuri Mannerheim varsovassa miehilleen ohjeen: ”Kun hyökkäätte itävaltalaisten kimppuun, sivaltakaa ensin miekanlappeella sotilaslakki sivuun ja iskekää sitten kaikessa rauhassa.” Hävityn sodan jälkeen Itävalta-Unkari hajosi Unkarin ja Tsekkoslovakian itsenäistyttyä. Keisari luopui kruunusta ja Itävallasta tuli tasavalta.

Mutta palatkaamme ajassa hieman taaksepäin.

Mynchenissä, Saksassa, syntyi jouluaattona 1837 Baijerin herttuan Maximilianin ja hänen vaimonsa arkkiherttuatar Ludovikan perheeseen lapsi joka sai nimekseen Elisabeth (lempinimi Sisi, myöhemmin saksalaisten Romy Schneider-elokuvien kautta yleistyi nimi Sissi). Elisabethin syntymä osui harvinaiseen päivään, jolloin vietettiin samaan aikaan sekä sunnuntaita että jouluaattoa. Astrologit povasivatkin Elisabethille lupaavaa tulevaisuutta.

Elisabeth oli vain 15 -vuotias, kun hänen serkkunsa, 23 –vuotias Itävallan keisari Franz Josef, rakastui häneen nähtyään tytön sattumalta vaunuajelullaan. Keisari oli vilkuttanut kauniille neidolle, joka oli kuljeskellut niityllä ja hyräillyt Itävallan hymniä, Jonkin ajan kuluttua tapaamisesta Franz Josef ja Elisabeth esiteltiin toisilleen keisarillisella huvilalla ja he näyttivät heti ihastuvan toisiinsa.

Alun perin Franz Josefin puolisoksi oli kaavailtu Elisabethin isosiskoa Neneä. Virallisissa tanssiaisissa, joissa oli tarkoitus julkistaa Nenen ja keisarin kihlaus, Frans Josef kosi kuitenkin kaikkien yllätykseksi ja äitinsä Sofian suureksi harmiksi, Elisabethia. Virallinen kihlaus julkistettiin 18.8.1853. Häät pidettiin 24.4.1854.

Elisabeth ei ollut avioliitossaan onnellinen. Erityisen huonot välit hänellä oli anoppiinsa Sofieen. Hän etääntyi myös miehestään Frans Josefista. Elisabeth synnytti neljä lasta, kolme tyttöä ja pojan. Ensimmäinen lapsi oli tyttö joka kuoli jo 2 –vuotiaana. Toinenkin oli tyttö ja vasta kolmas toivottu kruununprinssi Rudolf, joka syntyi 1858. Elisabethin suureksi mielipahaksi anoppi Sofie otti pojan heti pois äidiltään ja alkoi kasvattaa häntä omien metodiensa mukaan. Elisabeth jäi yksin ja masentui. Elisbeth sairastui keuhkotautiin josta hän kuitenkin parantui.

Elisabethia pidettiin Euroopan kauneimpana keisarinnana ja myös maailman kauneimpana naisena. Hän painoi vain 50 kg ja oli aikalaisekseen pitkä nainen, 172 senttimetriä. Elisabeth oli hyvin tarkka painostaan ja kapeasta uumastaan. Jos paino nousi vähänkin Elisbeth aloitti tiukan laihdutuskuurin ja lisäsi muutoinkin runsasta liikkumistaan. Hänen voitaisiin luonnehtia nykytermein sairastaneen anoreksiaa. Näyttääkseen mahdollisimman hoikalta hän käytti tiukkaa korsettia ja antoi ommella puvut päälleen, jotta niistä tuli mahdollisimman tyköistuvia.

Elisabeth oli muutoinkin tarkka ulkonäöstään ja etenkin polviin asti ulottuvista runsaista tummista hiuksistaan. Joka aamu suoritettiin erikoislaatuinen hiusten kampausrituaali. Kampaaja oli pukeutunut täysin valkoisiin ja levitti lattialle valkoisen kankaan. Hiusten muotoilu kesti jopa pari tuntia ja jos päästä irtosi hiuksia Elisabeth sai raivokohtauksen. Hän huolsi hiuksiaan pesemällä ne kolmen viikon välein raaoilla kananmunilla, joihin oli lorautettu tilkka hienointa ranskalaista konjakkia. Elisabeth myös rakennutti itselleen kylpyhuoneen joka oli tuohon aikaan harvinaisuus euroopan hoveissa. Hänen lempinäytelmänsä oli Shakespearen "Kesäyön unelma."

Vuosien alkaessa näkyä hänen ihossaan, Elisabeth ei enää antanut tehdä itsestään muotokuvia. Hän halusi ihmisten muistavan hänet ikuisesti nuorena ja kauniina.

Elisabeth kiinnostui myöhemmin myös politiikasta. Vuonna 1867 hänet kruunattiin Unkarin kuningattareksi. Väitetään sen johtuneen hänen vihastaan anoppiaan kohtaan, jolle hän halusi näyttää olevansa tätä vahvempi. Elisabeth oli erityisesti kiinnostunut köyhien sosiaalisten olojen kohentamisesta ja hän tahtoi auttaa huono-osaisia.

Poikansa Rudolfin mystisen kuoleman jälkeen ( Vuonna 1889 Rudolf ja hänen rakastettunsa löydettiin kuolleina vuoteesta ), hän aina pukeutui mustiin. Elisabeth rakennuttí vuonna 1891 Korfun saarelle kuuluisan Akilleen palatsin. Keisarinna oli lukenut Homeroksen tarinaa sankarista, joka oli uhmannut kaikkia kuninkaita ja heidän traditioitaan ja elänyt omalle unelmalleen. Lisäksi Akilles edusti voimaa ja kauneutta, nekin keisarinnan ihailemia ominaisuuksia. Hengeltään surullista keisarinnaa lähellä oli kuolevaa Akilleusta kuvaava patsas. Siinä Elisabeth on saattanut nähdä myös omaa tuskaansa, kaikkien häntä kohdanneiden vastoinkäymisten keskellä. Korfun saaresta tuli hänen lempipaikkansa.

Elisabeth kuoli 60 –vuotiaana Genevessä 10.9.1898, kun italialainen anarkisti Luigi Lucheni iski viilan hänen sydämeensä keskellä päivää kesarinnan seurueen astuessa hotellista kadulle. Haava oli niin pieni, että sitä ei ensin edes huomattu. Elisabeth itse uskoi, että mies halusi varastaa hänen kellonsa ja käveli vielä pari sataa metriä laivaan jossa hän menetti tajuntansa. Keisarinnan viimeisiksi sanoiksi jäivät: ”mitä minulle tapahtui?” Elisabethin surullista elämää on usein osuvasti verrattu prinsessa Dianan elämään. Naisjärjestöt ovat nostaneet Elisabethin yhdeksi naisten oikeuksien esitaistelijoista. Elisabeth nähdään oman tiensä kulkijana ja 1800 –luvun naisten ahtaita rajoja rikkovana uudistajana, jota kansa rakasti.