Valpurin päivä, Walburga oli anglosaksien pyhän Richard kuninkaan tytär joka siirtyi Englannista veljensä Willibaldin kanssa levittämään ja juurruttamaan kristinuskoa Thuringeriin. Walburga kohosi myös suureen maineeseen pohjolassa.
Walburga oli englantilainen nunna, josta tuli Heidenheimin kaksoisluostarin abbedissa vuonna 761. Kun hän kuoli noin vuonna 780 hänen maallinen majansa siirrettiin Eichstätteniin vappua edeltävänä yönä. Toukokuun ensimmäisestä tuli sitten kansan suussa valpurin päivä eli vappu, joka vakiintui ja virallistettiin. Vappu ei ole kirkollinen juhla.
Vappu on perinteisesti myös suomalaisen työn juhla, jota viettävät kaikki kynnelle kykenevät. Kun ensimmäinen Sosialistinen internationaali kokoontui Pariisiin vuonna 1889, se julisti vapun kansainväliseksi mielenosoituspäiväksi. Vappumarssit alkoivat yleistyä ja tapa levisi Suomeenkin. Helsingissä järjestettiin ensimmäinen vappumarssi vuonna 1898 raittiusliikkeen aloitteesta. Työnväen aatteet tulivat mukaan myöhemmin. Liputuspäiväksi vappu tuli vuonna 1978. Varhaisimmat vapun juhlijat Suomessa olivat ylioppilaita, jotka jo 1800-luvulla viettivät keväisiä osuuskuntakarkeloita punssin ja boolin merkeissä. Vuonna 1927 alkoi Helsingissä tapa marssia ylioppilastalolta Kaivopuistoon Ullanlinnan kentälle nauttimaan simaa ja tippaleipiä. Havis Amanda lakitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1932.
Usein vappuna ystävät ja sukulaiset kokoontuvat yhteen vapputoreille tai eväsretkille.
Vapun viettelykset
Vappuna kokoonnutaan joukolla juhlimaan kevään tuloa. On mukava, jos kaikki ruoat voi valmistella etukäteen, ja ne ovat sellaisia, että niitä voi napostella pitkin iltaa ja yötä.
Pikamunkit
4 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
¼ tl mineraalisuolaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa (tai ½ sitruunan raastettu kuori)
2 dl maitoa
1 muna
½ dl voisulaa tai öljyä
Kypsentämiseen:
öljyä
pinnalle: sokeria
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, muna ja rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. Kuumenna öljy. Nosta taikina nokareina kahden lusikan avulla öljyyn kypsymään. Valuta enin rasva talouspaperiin ja sokeroi munkit.
Tikkunekkukukka
TARVITAAN: TIKKUNEKKUJA, MEHUPILLEJÄ, PIENI RUUKKUKASVI, ESIMERKIKSI ESIKKO, KREPPIPAPERIA
Kasvata itse kukka kukkaruukussa tai osta valmiina. Katkaise mehupillistä pätkiä ja pujota tikkunekun varteen. Upota tikkunekut varresta kukkaruukun multaan niin, että tikkunekut ” kasvavat” kukkien joukossa. Laita tikkunekkukukka pöydälle, josta jokainen saa ottaa oman tikkunekkukukkansa.
Vappukeppi
TARVITAAN: KEPPI, VÄRILLISIÄ KREPPIPAPEREITA, LIIMAA
Pyöritä värillisiä kreppipaperisuikaleita kepin ympärille, liimaa useista eri kohdista. Tee kepin päähän hulmuavia kreppipaperisuikaleita.
Vappukukat
TARVITAAN: VAALEANVIHREÄÄ JA VIHREÄÄ KARTONKIA, SAKSET, LIIMAA, SILKKIPAPERIA, SINITARRAA
Aseta vaaleanvihreä taustakartonki seinälle. Leikkaa vihreästä kartongista kukanvarsia ja liimaa ne varren päästä kartonkiin niin, että ne jäävät hieman nuokkumaan. Leikkaa kukat silkkipaperista ja liimaa varsiin. Leikkaa ja liimaa myös lehtiä taustakartonkiin.
Jäätelötikku- ukot
TARVITAAN: JÄÄTELÖTIKKUJA, KARTONKIA, KANGASTILKKUJA, TURKISTA, HUOPAA, SAKSET, LIIMAA, VÄRIKYNIÄ
Leikkaa puita vihreästä kartongista ja liimaa jäätelötikku rungoksi. Leikkaa ihmiset kartongista ja puvut kangastilkuista, kaksi jäätelötikkua liimataan jaloiksi ja yksi poikittain molemmiksi käsiksi.
Erilaisia eläimiä voit tehdä leikkaamalla ne kartongista, päällystä huovalla tai turkiksella. Jalat syntyvät kahdesta jäätelötikusta. Piirrä kaikille silmät ja suu. Voit leikkiä erilaisia leikkejä jäätelötikku- ukoillasi ja – eläimilläsi.
Vappukäärme
TARVITAAN: ERIVÄRISIÄ KARTONKEJA, SAKSET, LANKAA, NEULA, VESIVÄRIT, SIVELLIN, VETTÄ TAI VÄRIKYNÄT, TUSSEJA, KYNÄ, REI’ITIN
Piirrä kartongille spiraali. Aloita keskustasta ja piirrä pahvin reunoja kohti. Piirrä pahvin reunaan käärmeelle pää, eli kaksi silmää ja suu ja ala leikata käärmettä päästä häntään päin. Maalaa tai väritä käärme kirkkailla väreillä. Voit ottaa myös rei’ittimellä erivärisiä ympyröitä kartongeista ja koristella niitä liimaten käärmeesi. Kiinnitä itse tai pyydä aikuista ripustamaan käärmeen hännänhuippuun lanka, niin voit ripustaa käärmeesi roikkumaan. Voit tehdä tällä tekniikalla useita käärmeitäkin, vaikka kokonaisen perheen.
Vappunuket
TARVITAAN: PAPERIA TAI OHUTTA KARTONKIA, VÄRIKYNIÄ TAI TUSSEJA, TEIPPIÄ, SAKSET
Piirrä paperille erilaisia kasvoja, apinan, pupun, ketun, kissan, koiran, ihmisten tai mitä itse haluatkin ja väritä ne. Tee eri ikäisiä ihmisiä ja eri ammatteja edustavia ihmisiä. Piirrä pään sivuille kiinnitysnauhat. Leikkaa nukke irti ja kiinnitä nauhat teipillä yhteen. Tee renkaasta sen kokoinen, että se pysyy hyvin sormenpäässäsi. Voit leikkiä nukeilla yksinkin tai kaverisi kanssa. Voit keksiä niille näytelmänkin!
Vapputeatterinuket
TARVITAAN: ISOJA JA PIENIÄ KERTAKÄYTTÖLUSIKOITA, VEDENKESTÄVÄÄ TUSSIA, LANKAA, LIIMAA, KANGASTILKKUJA, SAKSET, SIVELLIN, LANKAA, KANTTINAUHAA
Piirrä lusikanpesään kasvot ja liimaa hiukset langasta. Sido kangastilkku kanttinauhalla kaularusetilla vaatteeksi varren ympärille.
Kaljupääukot
TARVITAAN: VESILIUKOISIA TUSSEJA
Pieniä naamoja saat tehdä, kun piirrät jokaisen sormesi silmät, nenän ja suun vesiliukoisella tussilla, voit piirtää pienille kaljupääukoillesi myös parransänkeä, merirosvon silmälapun tai erilaisia ilmeitä muuttamalla suuta ylös- tai –alaspäin ja nenän kokoa, pisamia. Voit esittää näytelmiä pelkin sormin tai muuten vain kokeilla erilaisia ilmeitä.
Vappuhattu
TARVITAAN: KARTONKIA, SAKSET, NITOJA, NAUHAA TAI OHUTTA NYÖRIÄ, REI’ITIN, SILKKIPAPERIA, KREPPIPAPERIA, LIIMAA
Leikkaa kartongista ympyrä. Leikkaa ympyrään lovi keskustaan asti. Ympyrä taitetaan kartioksi ja niitataan kiinni päähän sopivaksi hatuksi. Hatun vastakkaisille puolille tehdään reiät rei’ittimellä. Reikiin sidotaan nauhat tai nyörit leuan alle kiinnittämistä varten. Lopuksi vappuhattu koristellaan liimaamalla siihen rypistettyjä silkkipaperinpaloja ja kreppipaperisuikaleita.
Vappunaamiot
TARVITAAN: ISOJA PAPERIPUSSEJA, SAKSET, VÄRIKYNIÄ, LIIMAA, PAPERIA
Isoista paperipusseista syntyy mahtavia vappunaamioita, kun silmien paikoille leikataan aukot ja pussiin piirretään hymyilevä tai pelottavasti irvistävä suu. Voit värittää pussin haluamallasi tavalla ja liimata sen pohjaan eli päälaelle vanhan vappuhuiskan hiuksiksi ja sivuille paperilaput korviksi.
Viipperä
TARVITAAN: NELIÖNMUOTOINEN PAPERINPALA, KUMIPÄINEN LYIJYKYNÄ, VIIVOITIN, SAKSET, TEIPPIÄ, NASTA
Vedä viivoittimen avulla kaksi suoraa viivaa neliön kulmasta toiseen. Leikkaa viivoja myöten saksilla kulman ja keskipisteen puoliväliin. Taivuta joka toinen kulma ja teippaa ne kiinni keskustaan. Paina nasta viipperän keskustaan läpi lyijykynän kumiin, kun puhallat viipperää se pyörähtää vauhtiin.
Puhkupuhallus
TARVITAAN: VALKOISIA KARTONKEJA, SANOMALEHTIÄ, VESIVÄREJÄ, SIVELLIN, MEHUPILLI
Sekoita vesiväreistä piirustuspaperille pieni värilammikko. Aseta mehupilli värilammikon lähelle ja levitä väri haluamiisi suuntiin puhaltamalla mehupilliin. Kun puhkupuhalluskuvasi on valmis, aseta se kuivumaan sanomalehden päälle.
Vappu-ukko
TARVITAAN: VÄRIKÄSTÄ PIIRUSTUSPAPERIA, SAKSET, OHUT SUKKAPUIKKO, LIIMAA, PAHVIA, LANKAA, NEULA
Kierrä värikkäästä piirustuspaperista leikattuja liuskoja tiukalle rullalle aloittamalla kiertäminen ohuen sukkapuikon avulla, ettei rullan keskelle jää reikää. Tee samalla tavalla kaksi pienempää rullaa. Liimaa kaksi rullaa yhteen ukon pääksi ja vartaloksi. Tee ukolle nenä työntämällä rullan keskikohtaa ulospäin sukkapuikolla. Tee päähän lierihattu niin, että pieni rulla liimataan ympyränmuotoon leikattuun pieneen pahvikiekkoon lappeellaan. Liimaa ukolle vielä kädet ja jalat haitarille taitetuista paperisuikaleista ja kiinnitä päähän lanka, josta voit ripustaa vappu-ukkosi kattolamppuun keikkumaan.
Ikkunailmapallot
TARVITAAN: MUSTAA KARTONKIA, SAKSET, ILOISENVÄRISIÄ SILKKIPAPEREITA, LIIMAA, SINITARRAA TAI TEIPPIÄ
Piirrä mustalle kartongille iso ilmapallo naruineen. Leikkaa pallon ja narun keskusta pois niin, että reunat jäävät ehjiksi. Liimaa kartongin taakse silkkipaperia ja anna kuivua. Leikkaa pallosi irti niin, että ympärille jää musta kehys. Laita ilmapallosi sinitarralla tai teipillä ikkunaan. Voit tehdä ison ilmapalloryhmänkin huoneesi ikkunaan ja erikokoisia ilmapalloja.
Ilmapallokortit
TARVITAAN: VALKOISTA KARTONKIA, VAHALIITUJA, VESIVÄRIT, SIVELLIN, VETTÄ
Leikkaa sopiva korttipohja valkoisesta kartongista. Piirrä valkoiselle kartongille vahaliidulla erimuotoisia iloisenvärisiä ilmapalloja, jotka leijuvat ilmassa. Laveeraa työ sinisellä vesivärillä ja anna kuivua. Kortin toiselle puolelle voit kirjoittaa ”HAUSKAA VAPPUA!” ja kuka toivottaa. Tällä tekniikalla voit tehdä useita kortteja annettaviksi ystävillesi.
Vappupallot
TARVITAAN: VALKOISTA PIIRUSTUSPAPERIA, VESIVÄRIT, VETTÄ, SIVELLIN, LIIMAA, VAHALIITUJA, HEDELMÄLAATIKOIDEN KENNOJA
Maalaa valkoinen piirustuspaperi kirjavaksi vesiväreillä ja anna kuivua hyvin. Leikkaa kaupasta saatavien hedelmälaatikkojen pohjista irti kennoja. Liimaa kennot työhösi ilmassa leijuviksi ilmapalloiksi ja piirrä vahaliiduilla narut. Laita valmis työ sinitarralla huoneesi seinälle.
Vapputorvet
TARVITAAN: ERILAISIA PAHVIRULLIA, ILOISENVÄRISIÄ PAPEREITA, NAPPEJA, LIIMAA, TARROJA
Päällystä rullat iloisenvärisillä papereilla. Napeista voit liimata torveesi näppäimiä. Koristele torvi tarroilla ym.
Vappukorvat ja hampaat
TARVITAAN: KAKSI KERTAKÄYTTÖLAUTASTA, SAKSET, VALKOISTA KARTONKIA
Leikkaa korville sopivat lovet kertakäyttölautasiin keskelle ja laita korviisi. Leikkaa valkoisesta kartongista kaksi isoa etuhammasta ja laita ylähuulesi ja yläikenesi väliin niin, että hampaat tulevat vähän alahuulesi päälle.
Vappukärsä
TARVITAAN: KERTAKÄYTTÖMUKI, SUKKAPUIKKO TAI KYNÄ, KUMINAUHAA
Tee kertakäyttömukin pohjaan kaksi reikää keskelle vierekkäin. Tee myös kaksi reikää kertakäyttömukin reunoihin ja laita niistä kuminauha, joka ylettyy pääsi ympäri. Vappukärsäsi on valmis!
Hauskaa vapunodotusta!
JUHLAJUOMAT
Hunaja-mansikkajuoma (Kahdelle)
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Hedelmäjuoma (1 annos)
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Mansikka-jäätelöjuoma (1 lasillinen)
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Haamujuoma (1 lasillinen)
Näitä tarvitset:
Vihreää tai sinistä limua
Lasien koristereuna:
Tee näin:
Taikajuoma (Kahdeksalle)
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Juhlajuoma
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Kuutamojuoma (Neljälle)
Näitä tarvitset
Tee näin:
Jäätelöpirtelö ( Neljälle)
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Mauste-ehdotelmia:
Omenajuoma
Näitä tarvitset:
Tee näin:
JUHLAHERKUT
Makeat herkut
Jos haluat juhlaan kakun, voit tilata sen leipomosta, ostaa kaupasta tai tehdä itse. Kakun sijasta voit avata lasten keskuudessa suositumman jäätelöbaarin.
Jäätelöbaari
Värvää isä tai muu perheenjäsenesi jätskibaarin mestariksi, tekstaa jätskivaihtoehdot ja höysteet isoon paperiin, joka roikkuu ”baaritiskin” toisella puolella ja jokainen saa tilata haluamansa annoksen!
Näitä tarvitset:
Varaa jäätelöä 1-2 dl juhlijaa kohden. Yhden litran pakkauksesta riittää noin kuudelle lapselle. Ota jäätelö pehmenemään noin puoli tuntia ennen tarjoilua, jotta sitä on helppo leikata. Jäätelökauhalla saat kivoja palloja mutta veitsellä tai lusikallakin pärjää. Laita lisäkkeet tarjolle kulhoihin ja kippoihin. Avaa baari!
Herkkuwienerit
Koristeluun:
Ohje:
Pehmitä voi ja lisää munat. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen kermaan ja lisää seos taikinaan. Lisää sokeri, suola ja jauhot. Sekoita tasaiseksi.
Kaaviloi taikina huolellisesti.
Anna nousta.
Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin 7 cm kertaa 7 cm kokoisia neliöitä. Voitele neliöt munalla ja pyörittele raesokeri-manteliseoksessa. Anna nousta pellillä. Lisää marmeladi ja laita uuniin (250 astetta). Paista 5-8 minuuttia.
Posauspommit
Valmista posauspommeja! Loihdi ”yllättäen” taikasauvallasi posauspommeja tarjottavaksi kesken taikajuhliesi! Piilota ne etukäteen varmaan paikkaan!
Valmistusaika: 15 min. Kellosymboli, johon merkitty 15 min.
Vaikeusaste: yksi kokkihattusymboli
Näitä tarvitset:
Koristeeksi:
kookoshiutaleita
Tee näin:
Pannukakut (Neljälle)
Valmistusaika: 20 min.
Näitä tarvitset:
Tee näin:
SUOLAISET HERKUT
Kalahampurilaiset (Neljälle)
Valmistusaika: 20 min.
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Katkarapupaistos (Neljälle)
Valmistusaika: 20 min.
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Kaalisiili
Kaalisiili on komea kaali, jossa on coctailtikkuihin aseteltuja juustonpaloja, vihannes- ja hedelmänpaloja, sekä prinssinnakkeja.
Herkkuvartaat
Voit tehdä vartaat valmiisiin grillitikkuihin tai vieraat voivat koota ne itse esimerkiksi seuraavista esillä olevista herkuista: nakkimakkaranpaloja, pieniä lihapullia, juustopaloja, erivärisiä paprikanpaloja, kurkunpaloja, viinirypäleitä, meloninpaloja jne.
Juhlasalaatti (Neljälle)
Valmistusaika: 20 min.
Näitä tarvitset:
Tee näin:
Hauskaa kokkaamista!
Löysin sattumalta vanhan kirjoituksen siitä kuinka lapista oli tultu Siuron emännän avuksi metsän emäntää Mielikkiä rukoilemaan ja mieletöntä taikauskoahan se oli näillämain silloin kirjoituksen perusteella, tässä taustaa asialle:
Suomalaiset epäjumalat
"Epäjumalat monet tässä, muinen palveltiin kaukan ja läsnä.
näitä kumarsit hämäläiset sekä miehet että naiset.
Tapio metsät pyydykset soi ja Ahti vedest kaloja toi.
Äinemöinen virret takoi, Rahkoi kuun mustaks jakoi.
Liekkö ruohot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen rauhan ja ilman tei ja matkamiehet edes vei.
Turisas voiton antoi sodast, Kratti murheen piti tavarast.
Tonttu huoneen menon hallisi, kuin Piru manta villitsi.
Kapeet myös heiltä kuun söit. Kalevanpojat niityt ja muut löit.
Vaan karjalaisten nämät olit epäjumalat kuin he rukoilit:
Rongoteus ruista antoi. Pellonpekko ohran kasvun soi.
Virankannos kauran kaitsi, muuton oltiin kaurast paitsi.
Ägräs herneet pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Köngäs huhdat ja pellot teki, kuin heidän epäuskos näki.
Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka.
Sitten siellä paljon häpiää tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni Ukon nainen härskyi jalosti vakka pohjasta pärskyi.
Se siis antoi ilman ja vedentulon. Kekri se lisäs karjan kasvon.
Hiisi metsäläisistä soi voiton. Veden emä vei kalat verkkoon.
Nyrkäs oravat antoi metsäs, Hittavainen toi Jänikset pensaast.
Eikö se kansa vimmattu ole, joka näitä uskoo ja rukoilee.
Siihen piru ja synti veti heitä, että he kumarsit ja uskoit näitä.
Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, paruttiin ja itkettiin.
Menningäiset myös heidän urhinsa sait, koska lesket huolit ja nait.
Palveltiin myös paljon muuta, kivet, kannot, tähdet ja kuuta.
Niin myös uskon pavin opin ala, kumarrettiin julkisesti ja salaa.
Epälukuiset luontokappaleet, jumalan sijas kuin pyhyydet."
- Ote Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksesta vuodelta 1551.
MAAGINEN METSÄ
Suomalaiset elivät aikoinaan täysin luonnon varassa. Ruuaksi he metsästivät eläimiä, keräsivät luonnonantimia, kuten marjoja sekä kalastivat. Pyynti riippui täysin metsästysonnesta.
Kaikki luonnosta saatu käytettiin yhtä tarkasti kuin saamelaisten porot nykyäänkin, nahat, sarvet, luut, lihat, kaikki käytettiin. Sarvista, luista ja puista voitiin valmistaa tarve-esineitä, nahoista vaatteita, puusta asumuksia, veneitä ja aseita.
Alkuperäiset suomalaisia oli vähän ja metsää paljon. Metsää oli kaikkialla, siksi sinne eksyttiin ja kaikki, jotka matkustivat, joutuivat kulkemaan huonoja kärryteitä pitkiä metsätaipaleita pitkin metsänpetojen vaaniessa. Olo tuntui turvattomalta. He elivät täysin luonnon keskellä tuntematta luonnonilmiöitä ja lakeja.
He uskoivatkin omaksi turvakseen, että haltijat ja henget hallitsivat luontoa. Elämyksen kokijat ovat olleet esimerkiksi jännityksen tai väsymyksen takia alttiita tavallisuudesta poikkeaville näkö-. kuulo-, tai tuntoaistimuksille, joita on usein korostaneet ulkoiset olosuhteet, kuten hämärä.
Näillä haltijoilla ja hengillä oli oma reviirinsä, alueensa ja ne hallitsivat yliluonnollisia voimia, ja ne myös käyttivät niitä. Valta väkeen ja haltijoihin oli vain tietäjillä ja siksi heitä tarvittiin apuun monissa pulmissa. Hyvien haltijoiden väkiä pyydettiin apuun ja pahoja karkotettiin.Aina uhkaavat nälkä ja kuolemakin ajoivat ihmiset etsimään turvaa satuhaltijoista ja niiltä hallitsevilta tietäjiltä.
Alkuperäiskansamme oli taikauskoista väkeä ja he kuvittelivat metsään omaan elinpiiriinsä liittyviä olentoja ja tapahtumia ja kertoivat niistä toisilleen. Jokainen kertoja lisäsi kertomukseen asioita, jotka sopivat hänen elämäänsä ja aikaansa. Vielä 1900-luvun alkukymmeninä yleisin kerrontatilanne maaseudulla oli iltapuhde, jolloin miehet ja naiset tekivät tuvassa käsitöitään ja ympärillä pyörivät lapset omissa touhuissaan. Entisajan perheeseen kuului yleensä kolme sukupolvea, useita aikuisia ja lapsia.
Metsässä sattuneet tapauksetkin lietsoivat mielikuvitusta. Valaistusta ei juuri ollut, usein oltiin iltaisin vain tähtien ja kuun varassa, ja juuri silloin saattoi tapahtua kaikkea merkillistä.
Joku saattoi iltahämärissä nähdä puun takana seisomaan nousseen ilmaa haistelevan mäyrän, joka näytti tähtien valossa pieneltä metsänhaltijalta hiippalakki päässään ja näin näkijä ei ymmärtänytkään kohdanneensa eläimen vaan alkoi todella uskoa nähneensä haltijan ja kertoi siitä toisillekin, jotka uskoivat asian todeksi luotetun ja tunnetun yhteisön jäsenen suusta. Juuri mäyrä on antanut aihetta uskoa tonttuihinkin.
Metsän takkuturkkiset eläimet näyttivät hämärissä usein pieniltä yrmeiltä metsänpeikoilta, joiden tietämystä eläimistä ja kasveista pidettiin ymmärrettävästi ylivertaisena ihmiseen verrattuna.
Jos joku astui ison puunjuuren päälle, saattoi muutaman metrin päässä maassa nousta viisihaarainenkin juuren pää maan päälle, joka kohoillessaan näytti siltä, kuin maahisen kämmen se sieltä nousisi ja maahinen sen mukana. Ei ymmärretty, että juuri kulki osaksi maan alla ja sen päälle astuminen sopivassa kulmassa sai sen nousemaan.
Eläinten elintapojakaan ei juuri tunnettu, suuresti pelättiin muun muassa hirvittävännäköistä, piikikästä, varsinkin lapsille vaarallista iikelkottia, jonka talon pihaan tullessa kaikki lukkiutuivat sisätiloihin ja ikkuna-aukoista vain varovasti kurkisteltiin, että jokohan vaara on ohi, olisiko lapsia syövä iikelkotti, eli nykypäivän siili jo poistunut pihamaalta.Vielä 1980-luvulla Suomessa eli ihmisiä, jotka muistivat, kuinka lapsena piilouduttiin iikelkotilta. (Ruotsin sana Igelkott = siili)
Silmälasejakaan eikä kiikareita ollut saatavilla, mielikuvitus käänsi valoataittavat leijailevat usvakiehkuratkin lammen yllä helposti kokonaiseksi karkeloivaksi keijukaisparveksi.
Sienet olivat pitkään halveksittu itäinen ruoka, joiden kerääminen herätti ennakkoluuloja, eikä niiden myrkyllisyydestäkään aina tiedetty. Joku oli saattanut maistaa metsässä myrkyllistä sientäkin ja jäänyt henkiin kertomaan ihmeellisistä näyistä metsässä, joita piti tosina, kun ei ymmärtänyt, että hallusinaatioitahan ne olivat. Samoin oli sairauksien laita, niihin ei aina ollut tehokasta hoitoa, eikä niitä ymmärretty. Kuumehoureet toivat pienet vihreät menninkäiset sängynlaidallekin hyppelemään ja sokeritauti saattoi aiheuttaa metsässäkin omituisen, vieraan olon ja sai sitä sairastavan eksymään ja jopa koomaan. Sokeritautia sairastavia, eli diabeetikkoja jouduttiinkin etsimään usein kesäisin ”metsänpeitosta.”
Halvaantumiskohtauksista ei tiedetty mikä ne aiheutti, kohdattu ja suuttunut metsähiisi varmaankin.
"Hiisien" arvellaan oikeasti olevan suomessa ennen lappalaisia asunut vierasta kieltä puhunut ihmiskansa, mikä kansa, sitä ei tiedetä. Hiisiä on arveltu myös lappalaisiksi. Suomalaisilla ja heillä oli eturistiriitoja ja hiisi sanana edusti pahaa.
Turvattomuuden tunne, kun ympärillä olevia asioita ei ymmärretty, eikä siksi osattu hallita niitä loi pohjan uskoa että henget hallitsivat kaikkia heidän toimiaan ja luonnon tapahtumia. Siksi oli parempi pitää näitä henkiä hyvällä tuulella ja lepyttää niitä uhreilla, loitsuilla ja palvontamenoilla.
Kun suomalaiset saivat enemmän tietoa ja oppivat ymmärtämään luonnonlakeja muualta tulleiden vaikutteiden mukana uskonpuhdistuksen myötä, he ymmärsivät näiden taruolentojen olevan vertauskuvallisia, hyvän ja pahan, kauniin ja ruman.
Suomalaiset kääntyivät hitaasti ja viimeisempinä kristinuskoon. Syy johtui ennen kaikkea Suomen vaikeakulkuisuudesta ja pitkistä etäisyyksistä. Syrjäisillä seuduilla kalevalaiset uskomukset elivät pitkään rauhassa ja pitkään myös kristinusko eli rinnakkain vanhojen uskomusten kanssa.
Me tiedämme nykyään vanhojen uskomusten olevan satua, niissä esiintyy hyviä haltijoita ja pahoja peikkoja, kauniita metsänneitoja ja rumia hiisiä, ilkeitä olentoja ja kilttejä keijuja. Meillä on oma menneisyytemme ja nykyään tämä satumaailma näyttäytyy rikkaana henkilögalleriana asuinpaikkoineen.Vaikka ihmiset eivät osanneet edes kirjoittaa, kertoivat he sukupolvi sukupolvelta iltaisin näitä tarinoita toisilleen ja niin ne ovatkin säilyneet meidän päiviimme asti.
Kokoa yhdessä lasten kanssa muistovärssyjä muistoalbumiin.
Muistoalbumin voitte tehdä ruutupaperivihkosta tai ostaa valmiina kaupasta.
Muistovärssyn yhteyteen liittyy olennaisesti kiiltokuva, jonka värssynkirjoittaja voi liimata kirjoittamansa värssyn viereen, aikuinen tai vanhempi lapsi voi auttaa kirjoittamisessa.
Muistovärssyjä voi kirjoittaa myös onnittelukortteihin, kirjeisiin tai itsetehtyihin pakettikortteihin.Tässä on esimerkkejä muistovärssyistä, niitä voitte keksiä myös itse! Ihan pieni lapsi voi tehdä itselleen pelkän kiiltokuva- tai tarravihon aikuisen avustuksella. Muistovärssyjä voi myös lukea lapselle pelkästään ääneeen, ne ovat riemastuttavia!
Muistovärssyjä:
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Enkeli lentää liihottaa
Iidalle onnea toivottaa!
Kun kirppu puree sinua,
niin muista silloin minua.
Kun se puree kovasti,
niin silloin tulee rovasti.
Katri on se kaunis tyttö,
taivaskin sen todistaa.
Onnellinen on se poika,
joka Katrin omistaa.
Onnen puussa on kolme oksaa:
usko, toivo ja rakkaus.
Yhden niistä mä sulle annan,
olkoon se vaikka rakkaus.
Ruusun sulle antaisin,
vaan mistäs minä sen saan,
kun halla vei sen kukkasen
ja lumi peitti maan.
Kissa istui ikkunalla,
mietti niitä näitä:
milloinkahan vietetään
sen Kiia-tytön häitä?
Kukkia poimin, kukkia kannan,
kauneimmat niistä Elinalle annan.
Sun elos olkoon tasainen
kuin tyyni lammen pinta,
ja sydämesi puhtoinen
kuin joutsenella rinta.
Ruusuja siellä, ruusuja täällä,
Silja se tanssivi ruusujen päällä.
Tanssi sä Venla, tanssi ja kiiku,
eihän ne töppöset vanhana liiku.
Älä kukkaa maahan tallaa,
joka kauniisti kukoistaa!
Älä unhoita sitä poikaa,
joka sinua rakastaa!
Ei saa kahta rakastaa,
ei saa olla hullu.
Kun on kerran yhden kanssa
tuttavaksi tullut.
Rakkaus on kuin onnen puu:
moni siihen kompastuu.
Toiset lentää nurin narin,
toisista tulee nätti pari.
Sä kysyit, ketä rakastan.
Itse kysymykseen vastata en saata.
Niin värssyä kun tätä silmäilet
Uudestaan, et enää kysyne:
Alkukirjaimet sen muodostaa.
Lue niin sinä minä
ylös saat olet olen
ja tietää minun sinun.
alas että ja
Sun ystäväsi armaasi
Mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi.
Sull’ uskoton ja petturi.
Ois täällä suurin iloni,
Jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi,
Niin murhe minut murtaisi.
(Jos ystäväin et olekaan,
niin lue joka toinen rivi vaan!)
Ole onnellinen, missä vaellat,
sille uskollinen, ketä rakastat.
Onni sulle, onni sille,
jota sinä rakastat,
jonka kanssa maailmassa
yhtä leipää nakerrat.
Kun sinä tyttöä suutelet,
niin älä anna nuolla.
Näin tautisena aikana
voi suukostakin kuolla.
Kun kerran menet naimisiin,
niin pidä itse valta:
makaa itse sängyssä
ja akka sängyn alla.
Onnen enkeli kultasiipi
kukkasia kantaa.
Iloisella sydämellä
Hannelelle ne antaa.
Leiki ja laula lintusen lailla,
lapsuuden aika on huolia vailla!
Jotakin kun teet,
tee se iloiten.
Jotakin kun annat,
anna hymyten.
Hymykin voi olla
aarteen veroinen.
Tyttönen nuori kuin kukkiva tuomi,
muista, ett’ syntymämaasi on Suomi.
Pois nyrpeä nenä,
tee kiukulle tenä,
pahan tuulenkin alta
anna ilolle valta.
Lapsuuden muistot
ja nuoruuden hetket
ne mieleesi paina,
säilytä puhtaina,
kirkkaina aina.
Muiston sulle kirjoittaisin,
vaan en tahdo muistaa,
kysyn sulta Leila-kulta,
miten aikas’ luistaa?
Lemmen kukan kaltaisena
Sanna-tyttö kasvakoon,
suru synkkä, murhe musta
tieltäs kauas väistyköön.
Pikku-Johannes palelee,
lämmin nuttu sille tee.
Hauskaa on katsella oravaa puussa,
hauskempi Tapiota hymy suussa.
Kun luet läksysi huolella,
olet koulussa voiton puolella.
Opettajat sinusta tykkäävät
ja harvoin nurkkaan lykkäävät.
Piirrän pienen muistovärssyn
Sofia-tytön kirjaan:
ollos kiltti kotona
ja koulussa myös hiljaa.
Kun koulu on loppu
ja päästy on kesään,
älä housuitta istu
muurahaispesään.
Toivon sinun polullesi
onnenkukkaa monta,
monta ilon aamua
ja iltaa surutonta.
Jos lintu oisin
ja lentää voisin,
niin onnea toisin
niin paljon kuin voisin.
kukkasilla kaunihilla
tiesi olkoon peitetty,
yksi kukka minultakin
sinne olkoon heitetty.
Onnea sulle toivotan
ja viisi pientä poikaa,
tytön hiukan isomman,
joka niitä hoitaa.
Istu Ilari poronpulkkaan,
poro vie sinut Lapin nurkkaan.
Käki kaukana kukkuu,
Valtteri nurmella nukkuu
äiti hiipien kulkee,
Valtterin syliinsä sulkee.
Surun päiviä viettämään
olet Lassi liian nuori,
surkoot suuret kalliot
ja surkoon suuri vuori.
Ohje elon onnellisen
on pienen pieni vaan,
elä Luojaan luottaen
ja päivä kerrallaan.
Hetken helmistä vaihtelevista
elämä kudottu on,
kirkkaita helmiä,
kauniita hetkiä
elosi olkohon.
Elämässä onnistaa,
kun vain jaksaa ponnistaa!
Kukka pieni kuiskaa näin,
kasva aina valoon päin.
Onnea sulle toivotan,
vaikka et sä kuule,
useasti muistelen,
vaikka et sä luule.
Ole onnekas aina,
hyvä mieleesi paina
ja jos vaikea ois,
paha unhoita pois.
Onnea sulle toivotan
ja ilonpäivää monta,
suru sulta poistukoon
kuin sumu auringolta.
Onnen, onnen omenoita,
menestyksen mansikoita,
hyvän tuulen pulvereita,
ilopäivien ihmeitä noita!
Oi älköön talviset pakkassäät
sulta riistäkö onnen kukkaa,
oi älköön syksyiset myrskysäät.,
sinun toiveitas panko hukkaan.
Aleksi etsi elämässä
kaunista ja hyvää,
sillä hyvyys sydämessä
kantaa kultajyvää.
Paras kultajyvä
ompi sydän hyvä.
Sun untesi valkea polku,
se satujen saarelle vie,
on kullalla viitoitettu
lapsuuden puhtahin tie.
Ystävyys on kallein aarre,
se ei sammu milloinkaan,
toivon että mekin saamme
pitää sen myös ainiaan.
On silmäsi kirkkaat ja iloiset,
voit toisille iloa jakaa,
olet ystävä reipas ja herttainen,
sua muistelen vuosien takaa.
Monta sull’ on ystävää
ja moni muistaa sinua,
anna olla sydämessäs’
pieni sija minulla.
Koivu kasvoi kankahalla,
halla vei sen taimen,
ero rakkaasta ystävästä
on juuri samanlainen.
Santerilla kaikkialla
monenmont’ on ystävää,
hymyhuuli, hyvä tuuli
ystäväsi säilyttää.
Kun pieni lintu lentää
sun ikkunasi luo,
niin muista että minulta
se terveisiä tuo!
Kauneimmankin ruusun alla
piilee piikki pistävä,
varovasti Jesse-kulta
etsi itsellesi ystävä.
On ruusuja muistosi tarhassa,
oi sallitko mun olla joukossa,
oi sallitko vaikka mä orvokki oon,
tulla sun muistosi ruusustoon?
Löysin Teemun kirjan tuolta,
katselin sen sisäpuolta,
kirjoitin sinne nimeni näin,
mutta se tulikin väärinpäin.
Kirjoitti kynä,
ohjasi käsi,
muisteli eräs ystäväsi.
En ole sulle sukua
en sisar enkä veli,
vaan ystävyyden merkiksi
mä tämän tähän vedin.
Kun ystävän sä valitset,
niin valitse se oikein,
ystävän sä aina saat
mutt’ uskollisen harvoin.
Iida-tyttö tylleröinen,
punaposki pulleroinen,
äidin nukke oma,
voi kun olet soma.
Vielä pikku-Mikko
olet huoleton,
kaunis kuvakirja
elämäsi on.
Lue, laske ahkerasti
kouluvuodet loppuun asti.
Taita pieni vaahteranoksa
ja heitä se järven jäälle.
Heitä surus ja murheesi
sen vaahteranoksan päälle.
Jos minulla olisi onnen seula,
ja sinulla pitkä parsinneula,
niin onnen pussi me neulottais
ja onni sinne seulottais.
Oli kerran kaislikossa
pienen pieni kivi.
Siihen oli kaiverrettu
Katja-tytön nimi.
Monet ne muistoja kirjoittaa,
ja monet ne muistoista pitää.
Mutta tähän sattui sellainen tyttö,
joka ei muista mitään.
Anu pieni palleroinen,
äidin oma pulu,
ota aina pitkä askel,
ettei kenkä kulu.
Aurinko, aurinko lättyjä paistaa,
tekisi minun mieleni maistaa.
Kiipeä puuhun, pistele suuhun,
loput voit heittää vaikka ukolle kuuhun!
Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa,
kun äitis suuttuu, niin ole hiljaa.
Leiki leiki aikana,
keväällä tai talvella,
mutta tosi toimessa
ole tarkka ahkera.
Ilkka pieni tummatukka,
elä aina niin,
ettei isän, äidin silmä,
täyttyis kyyneliin.
Rakkaan muiston sulle annan,
ruusut, kukat kotiis kannan,
pienen hymyn mulle suot,
äidin suurin ilo oot.
Kuin Suomen kesä kirkas on,
niin olkoon tiesi varjoton.
Viel’ on sulla leikin aika,
aika armas lapsuuden,
sulle loistaa taivaan tähdet,
siintää saaret satujen.
On ikä lapsen ihana
kultainen elon kukka,
kun olet täynnä riemua,
rauhaa ja rakkautta.
Oli kuu
ja kuun alla puu.
Puun alla Hanna ja joku muu.
Ja puun alta kuuluu:
I love you.
Sun untesi valkea polku,
se satujen linnaan vie,
on ruusuilla kukitettu,
tuo lapsuuden kultainen tie.
Jos ei maistu kauravelli,
ota sitten karamelli.
Ota niitä vaikka kaksi,
niin sä kasvat lihavaksi.
Vilma pieni sinisilmä,
elä aina niin,
ettei äidin kirkas silmä
kastuis koskaan kyyneliin.
Ei se paljon suru paina
tällä kymmenellä,
ei se paina enempää
kuin lehti kämmenellä.
Jenna lauloi lirun larun,
katkas äidin pyykkinarun.
Älä ole ylpeä,
vaikka olet kaunis.
Kun sä tulet vanhaksi,
niin näivetyt kuin nauris.
Onni olkoon osanasi
elämäsi retkellä.
Nätti poika kumppanina
vihkimisen hetkellä!
Virpi pieni tallustaa
Näsijärven jäällä.
Junttapulla kainalossa,
paljon voita päällä.
Kun ollaan samanikäiset
ja ollaam vielä nuoret,
niin meitä ei voi eroittaa
laaksot eikä vuoret.
Olisi joki ja sen poikki silta,
niin kävisin luonasi
vaikka joka ilta!
Minä olen meri
sinä olet lastu,
purjehdi niin ettei
varpaasi kastu!
Kissa hyppää vikkelään,
mutt’ kana harppaa harvaan,
kukapa tuon Marko-pojan,
ajatukset arvaa.
Ei se paljon lämmitä
kun tulitikku palaa,
se se vasta lämmittää,
kun nätti poika halaa!
Toivon sulle ukkokullan,
pyöreän kuin ranskanpullan.
Kun mä tätä kirjoitan,
niin ryskää syksyn tuulet,
sydämestäin silti äänen
ystävyyden kuulet.
Aina sorja suomen kieli
kaikukoon sun huuliltas’,
asukoon suomenmieli
ainiaan sun seurassas’.
Kirjoitti kynä,
ohjasin minä,
ota siitä selvä sinä!
Minulta loppui järki,
kynästä katkesi kärki,
kirjoittaisin vielä,
mutt’ pikkusormi on tiellä.
Kynästä katkesi kärki,
päästä loppui järki.
Ei oo, kuka opettaa,
täytyy kirjotus lopettaa.
Ken viime lehdelle kirjoittaa,
se eniten sinua rakastaa
Kun lehdet putoo,
ja kannet jää,
niin kansissa säilyy muisto tää!
Hauskaa askartelua!
Pääsiäinen on kirkollinen juhla,jolloin Kristus pääsi haudasta.
Pääsiäinen tarkoittaa myös paastosta pääsemistä, paaston päätösjuhlaa, jolloin on alettu taas syödä lihaa ja muita herkkuja.Ennenvanhaan uskottiin pääsiäisviikon tiistaina vuoltujen sytyketikkujen tuovan onnea, keskiviikkona laitettiin kello lehmän kaulaan. Torstaina ajettiin kiira, paha henki pois pihamaalta eli sammakot ja sisiliskot:
“Kitis kiira metsään,
piharikko pellon päähän”
Pitkäperjantaina ei saanut käydä kylässä, koko hiljaisella viikolla piti muutenkin käyttäytyä siivosti ja hiljaisesti.
Lankalauantaina poltettiin pohjanmaalla ja poltetaan yhäkin pääsiäisvalkeita, entisaikaan noitien ja trullien karkoittamiseksi.
Pääsiäisyönä kulkivat trullit toisten navetoissa viemässä karjaonnea leikkelemällä lehmiltä karvoja joskus myös hevosilta ja lampailtakin.
Pääsiäisenteitä:
“Jos pääsiäisaamuna aurinko tansii, tietää se hyvän vuoden tuloa, hyvää satoa”
“ Varis munii ensimmäisen munansa pääsiäisaamuna”
“Pääsiäisaamuna ei saa paljain jaloin astua lattialle, ettei sitten tulevana kesänä astu jalkoihinsa tikkuja eikä haavoja”
Pääsiäisenä on myös perinteisesti alettu keinua ja hypätä hypinlaudoilla, hypinlaudat tehdään asettamalla lauta isohkon kiven päälle.
Pääsiäismuna
Erityisesti pääsiäismunia maalataan ortodoksien keskuudessa, josta se on levinnyt luterilaisillekkin. Muna on ollut jo vuosisatoja yleinen luomisen, hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva. Ensimmäisille kristityille muna oli symbolina iänkaikkisesta elämästä. Myöskin se symbolisoi Vanhaa Testamenttia (kuori) ja Uutta Testamenttia (munan sisus).
Ennen vanhaan pääsiäispaaston aikana (40 päivää, alkaen laskiaisesta) kananmunien syönti oli kielletty. Klaara ja Kotko sekä muut kanakaunokaiset munivat kuitenkin kiellosta huolimatta ja paaston loputtua munia olikin yllin kyllin ja niitä voitiinkin surutta vierittää, heittää ja pyörittää, liiskata ja haaskata.
Pääsiäismunien maalaus:
Pääsiäismunat voidaan maalata milloin tahansa pääsiäisen aikana, mutta hauskan ohjelmanumeron siitä saa myös pitkinä pääsiäispyhinä.
Kananmunat tyhjennetään.Munan molempiin päihin tehdään parsinneulalla varovasti reikä ja munan toisesta päästä puhalletaan sisältö ulos.Tyhjät munat huuhdellaan vedellä ja niiden annetaan kuivua.
Toinen vaihtoehto vanhan kreikkalaisen ohjeen mukaan on käyttää keitettyä munaa jota vielä paistetaan kymmenisen minuuttia uunin miedossa lämmössä.
Perinteisesti pääsiäismunat on maalattu vesiväreillä. Jokaiselle taiteilijalle laitetaan pöydälle sanomalehtiä suojaksi, oma vesikippo ja sivellin sekä munakuppi.
Munanmaalauksen helpottamiseksi kannattaa maalattava muna panna munakuppiin. Kun näkyvä osuus on maalattu, sen annetaan kuivua, kääntäen muna sitten toisin päin ja jatkaa maalausta.
Pohjamaalatut munat voi vielä koristella kulta- tai hopeahilein. Muniin voi myös piirtää tusseilla eksoottisia kuvioita. Liimaa lisäksi muniin rusetteja, tupsuja tai voit koristella ne myöskin kreppi- ja silkkipaperikuvioin. Tuloksena on upeita, koristeellisia pääsiäismunia!
Pääsiäismunaleikki:
Leikinvetäjä on leikannut esimerkiksi aikakauslehdistä pääsiäismunan muotoisia kuvia. Jokaisesta munasta leikataan pois pieni pala. Munat piilotetaan. Jokaiselle leikkijälle annetaan leikattu pala. Hänen on löydettävä muna, josta leikattu palanen on. Toisia munia ei saa ottaa.
Kanaleikki:
Lapset asettuvat lattialle polvilleen. Leikinvetäjä kehoittaa lapsia sanomaan seuraavasti: ensimmäinen sanoo ”KOT”, toinen sanoo ”KOT KOT”, kolmas sanoo ”KOT, KOT, KOT”, neljäs sanoo ”KOT, KOT, KOT, KOT”, jne. Leikki kiertää niin kauan, että joku ryhtyy nauramaan jolloin hän putoaa pois. Sen jälkeen jatketaan jäljellä olevien kanssa kunnes jäljellä on yksi kilpailija.
Virpominen:
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin kansanjoukkojen hurratessa.
Palmusunnuntaina lasten mieluisa leikki on kierrellä virpomassa.
Päivää ennen palmusunnuntaita poimitaan pajunoksia, jotta ne olisivat seuraavana päivänä mahdollisimman tuoreita. Hyvin kauniita virpomisoksia saa myös koivuista jos ne tuo pari kolme viikkoa ennen virpomista sisälle maljakkoon haaleaan veteen, palmusunnuntaina niissä on silloin jo pieniä hiirenkorvia.
Pajunoksat koristellaan värikkäin höyhenin, silkki tai kreppipaperein iloisen värikkäiksi. Niihin voi rautalangalla kiinnittää myös pieniä keltaisia perinteisiä pääsiäistipuja.Virpomisoksat laitetaan isoon koriin tai sen puutteessa ämpäriin.
Pikkuvirpojat pukeutuvat pääsiäisnoidiksi, pojat ovat esimerkiksi velhoja. Tytöt pukeutuvat värikkäisiin pitkiin hameisiin (äidin tai mummun vaatekaappi on aarre), paitoihin ja hartiahuiveihin, päähän sidotaan leuan alle liina ja jalkoihin saappaat tai muut sopivat jalkineet.
Kasvoihin värjätään kasvoväreillä (meikit eivät lähde kunnolla jälkeenpäin) suuret pyöreät punaiset posket ja nenänvarteen ja sen sivulle mustalla värillä pisamia. Huuliin voi sipaista punaista huulipunaa.
Mukaan voi ottaa luudan ja kahvipannun tai korin palkkioita varten.
Myös noitien kissat ovat suosittu pukeutumisen aihe. Musta hupullinen pusero yhdistettynä mustiin housuihin, hanskoihin ja kenkiin riittävät, huppuun voi ommella pahvista tai kankaasta kissan korvat samoin kuin takapuoleen häntä. Kasvot maalataan kissan kasvoiksi, eli kissan nenä ja ja siitä lähtevät pitkät viikset, silmien alapuolelle mustat ylöspäinkohoavat pitkät viivat.
Nykyään lapset naamioituvat myös pääsiäispupuiksi valkoisin hupullisin puseroin, valkoisin housuin ja hansikkaisiin. Pupun korvat on helppo tehdä leikatuista valkoisten sukkahousun lahkeista, jotka on täytetty rypistetyillä sanomalehden pallosilla. Ne voidaan ommella huppuun kiinni samoin kuin samalla tavalla tehty jänönhäntä takapuoleen.
Virpomisasut ovat varsin vapaamuotoisia ja mielikuvitusta kannattaa käyttää lasten pukeutumisessa.
Virpomaan lähdetään yleensä palmusunnuntaina aamupäivällä ja alkuiltapäivällä. Virpojat kiertävät talosta taloon ja lausuvat jonkin virpomisloitsun heiluttaen samalla virpomisvitsaa virvottavan edessä, tai jopa koskettaen virvottavaa.
Virvon varvon vitsasella,
tällä pajunoksalla
Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.
Miepä se virvon vitsasella,
kostan koivun oksasella
rikkahaksi, rakkahaksi,
ison talon isännäksi.
Isännälle ikä pitkä,
emännälle perä leviä,
tyttärelle punaset posket,
pojalle kaikki perinnöt.
Virvon, varvon
tuoreeks terveeks tulevaks vuueks
siulle vitsa, miulle palkka.
Virvon, varvon vitsasella
koitan koivun oksasella
luppaat sie munan vai kanan.
Virvon, varvon vitsat siul,
tulevan sunnuntain munat miul.
Virvon varvon
Tuoreeks terveeks
Tulevaks vuodeks,
Vanhasta nuoreks.
Sulle vitsa,
Mulle palkka.
Tuoreeks terveeks,
terveys enenemähän,
lääkkeet vähenemähän, tauti häviämähän.
Oma jalka kapsakka,
leipä suussa napsakka,
Jumala sinua siunatkoon.
Virpoi varpoi tuoreeksi terveeksi.
Lupaat sie munan kanastais,
voilusikan lehmästäis,
kaakun taikinastais,
lupaat sie munan vai kanan?
Virpoi varpoi vitsa uusi
kaunis niin kuin kukkiva kuusi.
Elämän onnea toivotan sulle,
parhaat lahjat annat sä mulle.
Virvon varvon vitsasella,
koitan kevätpajusella,
onnea oksalla tällä,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen.
Virvon varvon vitsasella,
pajusella piiskaelen,
korealla kopsuttelen,
värikkäällä väännättelen.
Isännälle ikä pitkä,
emännälle perä levii,
tyttärelle punaset posket,
pojalle hyvä hevonen.
Kun virpojat ovat virponeet, antavat he virpomisoksan virvotulle. Virvottu antaa vastalahjaksi pääsiäismunia, karkkia, suklaata, keksejä tai vaikkapa pari kolikkoa, mitä onkaan kukin pikkuvirpojien iloksi hankkinut.
Pääsiäisen taustaa:
Virpomisesta
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin kansanjoukkojen hurratessa.
Palmusunnuntaina lasten mieluisa leikki on kierrellä virpomassa. Virpominen on vanha itäsuomalainen perinne, joka juontaa juurensa ortodoksien tavasta siunata pajunoksia, joilla virpoen palmusunnuntaiaamuna siunataan omaiset ja naapurit. Virpomisvitsat ovat olleet kolmihaaraisia pajunoksia, joissa oli kolme koristetta: aurinko, risti ja kukka pyhän kolminaisuuden symbolina. Oksat koristeltiin karamelli, kreppi- tai sanomalehtipapereilla.
Tavan ovat ottaneet omakseen myös luterilaiset perheet, joissa lapset kiertävät palmusunnuntaina sukulaisista ja naapurista toiseen virpoen ja siunausta toivottaen, samalla pyydetään myös palkkaa hyvästä teosta. Nykyään virpomisperinteeseen on sekoittunut Ruotsista Länsi-Suomeen ja Pohjanmaalle kulkeutunut trulliperinne ja nykyajan pikkuvirpojat ovatkin pukeutuneet noidiksi, mutta lukevat perinteisiä virpomisloruja. Tämän pääsiäisperinteen kohdalla itä ja länsi ovat yhtyneet.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille Siuro.infon lukijoille!
Pimujen Piruetit- taitoluistelutapahtuma järjestettiin kolmatta kertaa Linnavuoren koulun kentällä. Pimut luistelivat ihanat helmat hulmuten, helmojen toteutuksessa nähtiin niin 50-luvun tyyliä kuin ihania ruusujakin. Jäällä nähtiin 19 pimua, yhteensä meitä on jo yli 80.
Pimu aatteesta löytyy tarkempi selostus aiemmista kirjoituksistani Siuro.infon vapaasta sanasta.
Pimut olivat askarrelleet upeita pom-pomeja pääpimu Kirsi Kosken neuvomana ja youtubesta mallivideoita katsellen, asiasta oli järjestetty peräti askarteluilta Tiina Hyvärisen luona ja pom-pomien värikoodina olivat sini-hopeinen, sekä puna-kultainen. Koska pimut ovat luovaa väkeä, tuli pom-pomeista mitä erilaisimmilla tavoilla tehtyjä, hienoja värisävyjäkin nähtiin monenmoista.
Pääpimu Kirsi Koski veti tapahtumaa rautaisella ammattitaidolla, ihania minttukaakaoita sai nauttia kentän laidalla tapahtuman tiimoilla lambadankin tahdissa.
Pom-pomien kahinaa riitti kun kunniatehtävään valittu Kivisen Hannu veti pimuille virallisen alkuveryttelyn.
Heli Puranen veti hauskan pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat-jumpan ja Päivi Töyrylä oli laatinut Pimuille oman laulunkin, jonka sanoissa pimut luistelivat Siuron taivaan alla, pom-pomeja huiskuteltiin ankarasti.
Pimuilla oli asenne kohdillaan, piruetteja tehtiin pyryssä ja tuiskussa, viimaltakaan ei vältytty, mutta kunnon pimu ei säätä säikähdä hyvässä seurassa.
Linnavuoren kylätalolla odotti lämmin sauna, joka todellakin osui kohdilleen vallitsevasta säästä johtuen, sekä mahtava herkkupöytä nyyttikestien merkeissä. Pimut olivat leiponeet ja laittaneet ruokaisia salaatteja, ihania piirakoita, mahtavia kakkuja, ruuanlaitto- ja leipominen osataan näillämain tunnetusti.
Kylätalolla pidettiin hauskoja leikkimielisiä kilpailuja, yksi hauskimmista oli Pääpimu Kirsin ideoima leikki, jossa jokainen pimu otti hatusta lapun, jossa luki jonkun toisen pimun nimi ja lapun ottanut sai kehua ja sanoa aina jotakin kaunista toisesta pimusta, sellaista tarvitaan elämässä. Lopuksi kaikki pimut kehuivat Pääpimu Kirsiä yhteisesti, joka itseoikeutetusti sai seistä pöydällä kaikien keskellä pimujen vaatimuksesta.
Pääpimu Kirsi Koski on tuonut alueen naiset yhteen liikunnallisten tapahtumien merkeissä, yhteisöllisyys on voimissaan.
Ilta päätettiin perinteisesti Koski-Baarin karaokeen, sillä pimuissa on useita hyviä laulajia, tanssimisestakin tykätään.
Lapsien hyvinvoinnista puhuttiin, perheistä, työelämästä, terveistä elintavoista ja siitä miten edistää alueen hyvinvointia. Pimut vaikuttavat monin tavoin yhteiskunnallisesti.
Maailmanrauhaa!
Pimut kiittävät kaikesta jälleen Pääpimu Kirsiä!
Raportin päättää tähän ”Reportteripimu”, vastaan pimujen julkisuustiedotteista tästä lähtien Pääpimu Kirsi Kosken pyynnöstä.
Tuulet (2-6 vuotiaat)
Leikinvetäjä nimeää yhden lapsista pohjatuuleksi ja toisen etelätuuleksi. Loput ovat jäniksiä. Jos pohjatuuli koskettaa jotakin jänistä tulee hänen jäätyneenä jähmettyä paikoilleen. Etelätuulen kosketuksesta jänis taas sulaa ja voi jatkaa juoksuaan. Leikinvetäjä kertoo vielä alueen jolla jänikset saavat juosta. Pohjatuuli yrittää nyt saada jähmetettyä niin monta jänistä kuin mahdollista ja etelätuuli pitää heitä sulana.
Karhunpesä (2-6 vuotiaat)
Leikinvetäjä nimeää yhden lapsista nukkumaan haluavaksi karhuksi.Loput lapsista ovat lumihiutaleita. Karhu asettuu lapsipiirin keskelle ja alkaa ravistella lunta päältään. Lumihiutaleet taputtavat käsillään lattiaa lumisateen merkiksi. Lopuksi karhu asettuu nukkumaan ja lumihiutaleet muodostavat käsillään pesän hänen ympärilleen.
Ketut ja koirat (2-6 vuotiaille)
Leikinvetäjä jakaa lapset kahteen ryhmään. Toiset ovat kettuja ja toiset koiria. Molemmille ryhmille jaetaan narunpätkät hänniksi. Ketuille pitkät ja koirille lyhet. Lapset pitävät häntää takana kädessä. Kun leikin vetäjä antaa merkin yrittävät ketut siepata koirien häntiä ja päinvastoin. Lopuksi katsotaan kuinka monta oikeata häntää kukin oli saanut siepattua. Leikin voi toteutaa myös niin, että hännät ovat samanmittaisia ja kaikki ovat esim kissoja.
Nuotta (2-3 vuotiaat)
Osa lapsista muodostaa piirin ottamalla kiinni toistensa käsistä.Piiri toimii nuotan kalaverkkona. Loput lapsiata ovat nuotan sisällä ja yrittävät ulos verkon silmistä. Verkko voi heilua aallokossa tai kiertää ympyrää estääkseen kolojen karkaamisen. Lopuksi leikkijät vaihtavat roolia niin, että kalat tulevat nuotaksi ja päinvastoin.
Tikka ( 3-6 vuotiaat)
Lapset asettuvat piiriin selät ulospäin ja kuvittelevat olevansa puita. Yksi lapsi jää ulkopuolelle ja toimii tikkana. Kulkiessaan piirin ulkopuolella hän yllättäen koputtaa jotakin puuta ja sanoo: ”Toukka!”. Nyt molemmat lähtevät juoksemaan eri suuntaa kiertäen piiriä. Se kumpi ehtii ensin tyhjän puun paikalle jää siihen, hävinneen jäädessä vuorostaan tikaksi.
Ilmapallo (2-3 vuotiaille)
Pikkulapset asettuvat hyvin pieneksi piiriksi pitäen toisisaan kädestä kiinni. Leikin vetäjä alkaa puhaltaa palloon ilmaa ”PUUH” jolloin lapset suurentavat piiriä. Lopuksi vetäjä huutaa kovalla äänellä: ”PAM!” ja lapset muksahtavat lattialle.
Poroajelu (3-6 vuotiaat)
Lapset jaetaan kahteen ryhmään. Toiset ovat poroja ja toiset tonttuja. Porolle laitetaan suitset narusta siten, että se kiertää kainalon alta olkapäältä toisella pään takaa. Nyt leikinvetäjä kehoittaa tonttuja ottamaan suitsista kiinni jolloin porot pyrkivät pakoon... Jonkun ajan kuluttua vetäjä ilmoitaa, että porot on päästettävä laitumelle. Hetken kuluttua hän taas sanoo, että joulupukki tarvitsee poroja: ”porot kiinni” jne.
Hauskoja leikkejä lapsiperheisiin!
Olen tietokirjailija ja luonnollisesti osa työstäni käsittää tietokilpailukysymysten laatimista.
Tässä tietokilpailu kaikille Siuro.infon lukijoille, piristystä arkeen ja onnea koitokseen!
Aiheena historia!
Minulla on kesämökki Ruovedellä. Vierailen ahkerasti Vilppulassa, jossa on hieno koski, Vilppulankoski. Haastattelin yhtä Vilppulalaista ”heidän” koskestaan, vertailukohdaksi omaan Siuronkoskeemme. Hän kertoi muistoja omasta lapsuudestaan, 1940-luvulta: Vilppulan koulukadun alapuolella virtasi vuolas oja pikkukangasjärvestä Vilppulankosken alapuolen suvantoon. Ojaan nousi etenkin keväisin runsaasti haukia, ahvenia ja särkiä. Kalojen pyydystämisestä tuli meidän kadun yläpään poikien suurin keväinen ilon aihe. Opettelin tekemään pieniä mertoja. Asettelin niitä sopiviin paikkohin ja sitten kepeillä loiskien ajoin kalaparvia pyydyksiin. Saaliiksi saatiin joskus ämpärikaupalla ahvenia ja särkiä. Haukia pyydettiin kuparilangasta tehdyllä hirttosilmukalla. Kuljin varovaisesti pikin ojan reunaa ja kun hauki huomattiin ujutettiin silmukka varovasti kalan etupuolen kautta kidusten kohdalle. Nopealla Nykäisyllä kala ”hirtettiin” ja nostettiin rannalle. Tällaisia hirttolankoja oli meillä piilossa tasaisin välein ojan varrella.
Kosken vesi oli vielä 1940- luvulla verraten puhdasta ja siihen nousi runsaasti kalaa. Joka aamu ennen koulun alkamista käytiin joukolla kosken sillalla katsomassa kuinka suuret kalaparvet pyrkivät ylävirtaan. Lahna- ja särkiparvet saivat kosken pohjan välkehtimään aivan hopean värisenä. Virrassa olevien suurien kivien takapyörteissä pyöri aivan musta massa pienempiä kaloja. Näistä ”akanvirroista” jotkut miehet oikein urakalla kauhoivat kaloja haaviin ja heittelivät niitä rannalle. Virran voima oli pelottavan voimakas. Keskellä koskea oli tukkiränni. Siitä laskettiin keväisin suuret määrät uittopuuta alavirtaan. Kosken pauhu oli mahtava ja kunnioitusta herättävä. Aivan maantiesillan yläpuolella oli rautatiesilta. Oli komeaa katsella kun höyryveturin vetämä juna syöksyi vauhdilla siitä yli.
Koskesta ja sen ympäristöstä tuli moneksi vuodeksi yksi suosituimmista leikkipaikoistani ja on aivan ihme etten sinne koskaan pudonnut ja hukkunut.
Meillä on oma Siuronkoskemme, olisi hauskaa saada tietää muistoja siitä. Jos haluat, niin kommentoi omia muistojasi tänne!
(Kuva oik.) Vilppulankoski alavirtaan päin kuvattuna. Vasemmassa laidassa oleva G. A. Serlachiuksen puuhiomo oli vielä 1940- luvun lopulla paikoillaan, mutta purettiin myöhemmin pois. Kansakoulu sijaitsee kuvasta oikealle ja vuoden 1918 taisteluiden komea muistoapatsas noin 100 metriä itään päin. Alavirrassa näkyy Vilppulan laivalaiturin ääriviivat ja hieman kirkon silhuettia. Laivalaituriin ei 1940- luvun lopulla enää tullut Näsijärven kuuluisia matkustajalaivoja. Ihmiset tekivät matkojaan Tampereelle junalla ja autoilla.
NOKIAN KYLÄT: Kuloveden kylät ry • Pinsiö • Sarkola • Sorva • Taivalkunta • Tottijärvi
![]() TÄÄLTÄ |
Tänään: Lotta