Kesämatkailua, Wienin historiaa

Itävalta-Unkari (1867-1918)

Itävalta-Unkari perustettiin 1867 kompromissina Unkarin ylimystön ja Habsburgien-hallitsijasukujen välillä, yrityksenä pelastaa vanha Itävallan keisarikunta.  Järjestelyssä jätettiin huomiotta vähemmistökansallisuudet ja poliittista elämää varjostivat koko unionin ajan riidat eri kansallisuuksien välillä.

Itävalta-Unkarin hallitusjärjestelmä oli sekava ja monikielinen jäänne feodaaliajalta, jolloin kuninkaat jakoivat maita ja läänityksiä alamaisilleen. Sen muodostivat 18 kuningas-, arkkiherttua-, herttua-,  markiisi-, tai suuriruhtinaskuntaa. Yhteinen asukasluku oli 1900 –luvun vaihteessa noin 48 miljoonaa. Pääkaupunki oli Wien jossa myös keisari ja keisarinna asuivat.

Väestö jakautui seuraavasti: saksalaisia 24%, unkarilaisia 20%, tsekkejä 13%, puolalaisia 10%, ruteeneja 8%, kroaatteja 5%,slovakkeja 4%, serbejä 4%, sloveeneja 3% ja italialaisia 3%.
Serbit halusivat myöhemmin liittyä Serbiaan. Serbinationalisti Gavriolo Principin murhattua arkkiherttua Frans Ferninandin ja tämän vaimon Sarajevossa 28.6.1914, kirjoitti Itävalta-Unkarin 84-vuotias hallitsija Fars Josef Saksan keisarille: ”Serbia ei saa enää koskaan esiintyä poliittisena tekijänä Balkkanilla”. Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukaukset oli ammuttu. Jo muutaman päivän kuluttua edellämainitun kirjeen lähettämisestä antoi Venäjän armeijan kenraalimajuri Mannerheim varsovassa miehilleen ohjeen: ”Kun hyökkäätte itävaltalaisten kimppuun, sivaltakaa ensin miekanlappeella sotilaslakki sivuun ja iskekää sitten kaikessa rauhassa.” Hävityn sodan jälkeen Itävalta-Unkari hajosi Unkarin ja Tsekkoslovakian itsenäistyttyä. Keisari  luopui kruunusta ja Itävallasta tuli tasavalta.

Mutta palatkaamme ajassa hieman taaksepäin.

Mynchenissä, Saksassa, syntyi jouluaattona 1837 Baijerin herttuan Maximilianin ja hänen vaimonsa arkkiherttuatar Ludovikan perheeseen lapsi joka sai nimekseen Elisabeth (lempinimi Sisi, myöhemmin saksalaisten Romy Schneider-elokuvien  kautta yleistyi nimi Sissi). Elisabethin syntymä osui harvinaiseen päivään, jolloin vietettiin samaan aikaan sekä sunnuntaita että jouluaattoa. Astrologit povasivatkin Elisabethille lupaavaa tulevaisuutta.

Elisabeth oli vain 15 -vuotias, kun hänen serkkunsa, 23 –vuotias Itävallan keisari Franz Josef, rakastui häneen nähtyään tytön sattumalta vaunuajelullaan. Keisari oli vilkuttanut kauniille neidolle, joka oli kuljeskellut niityllä ja hyräillyt Itävallan hymniä, Jonkin ajan kuluttua tapaamisesta Franz Josef ja Elisabeth esiteltiin toisilleen keisarillisella huvilalla ja he näyttivät heti ihastuvan toisiinsa.

Alun perin Franz Josefin puolisoksi oli kaavailtu Elisabethin isosiskoa Neneä. Virallisissa tanssiaisissa, joissa oli tarkoitus julkistaa Nenen ja keisarin kihlaus, Frans Josef kosi kuitenkin kaikkien yllätykseksi ja äitinsä Sofian suureksi harmiksi,  Elisabethia. Virallinen kihlaus julkistettiin 18.8.1853. Häät pidettiin 24.4.1854.

Elisabeth  ei ollut avioliitossaan onnellinen. Erityisen huonot välit hänellä oli anoppiinsa Sofieen. Hän etääntyi myös miehestään Frans Josefista. Elisabeth synnytti neljä lasta, kolme tyttöä ja pojan. Ensimmäinen lapsi oli tyttö joka kuoli jo 2 –vuotiaana. Toinenkin oli tyttö ja vasta  kolmas toivottu kruununprinssi Rudolf, joka syntyi 1858. Elisabethin suureksi mielipahaksi anoppi Sofie otti pojan heti pois äidiltään ja alkoi kasvattaa häntä omien metodiensa mukaan. Elisabeth jäi yksin ja masentui. Elisbeth sairastui keuhkotautiin josta hän kuitenkin parantui.

Elisabethia pidettiin Euroopan kauneimpana keisarinnana ja myös maailman kauneimpana naisena. Hän painoi vain 50 kg ja oli aikalaisekseen pitkä nainen, 172 senttimetriä. Elisabeth oli hyvin tarkka painostaan ja kapeasta uumastaan. Jos paino nousi vähänkin Elisbeth aloitti tiukan laihdutuskuurin ja lisäsi muutoinkin runsasta liikkumistaan. Hänen voitaisiin luonnehtia nykytermein sairastaneen anoreksiaa. Näyttääkseen mahdollisimman hoikalta hän käytti tiukkaa korsettia ja antoi ommella puvut päälleen, jotta niistä tuli mahdollisimman tyköistuvia.

Elisabeth oli muutoinkin tarkka ulkonäöstään ja etenkin polviin asti ulottuvista runsaista tummista hiuksistaan. Joka aamu suoritettiin  erikoislaatuinen hiusten kampausrituaali. Kampaaja oli pukeutunut täysin valkoisiin ja levitti lattialle valkoisen kankaan. Hiusten muotoilu kesti jopa pari tuntia ja jos päästä irtosi hiuksia Elisabeth sai raivokohtauksen. Hän huolsi hiuksiaan pesemällä ne kolmen viikon välein raaoilla kananmunilla, joihin oli lorautettu tilkka hienointa ranskalaista konjakkia. Elisabeth myös rakennutti itselleen kylpyhuoneen joka oli tuohon aikaan harvinaisuus euroopan hoveissa. Hänen lempinäytelmänsä oli Shakespearen "Kesäyön unelma."

Vuosien alkaessa näkyä hänen ihossaan, Elisabeth ei enää antanut tehdä itsestään muotokuvia. Hän halusi ihmisten muistavan hänet ikuisesti nuorena ja kauniina.

Elisabeth kiinnostui myöhemmin myös politiikasta. Vuonna 1867 hänet kruunattiin Unkarin kuningattareksi. Väitetään sen johtuneen hänen vihastaan anoppiaan kohtaan, jolle hän halusi näyttää olevansa tätä vahvempi. Elisabeth oli erityisesti kiinnostunut köyhien sosiaalisten olojen kohentamisesta ja hän tahtoi auttaa huono-osaisia.

Poikansa Rudolfin mystisen kuoleman jälkeen ( Vuonna 1889 Rudolf ja hänen rakastettunsa löydettiin kuolleina vuoteesta ),  hän aina pukeutui mustiin. Elisabeth rakennuttí vuonna 1891 Korfun saarelle kuuluisan Akilleen palatsin. Keisarinna oli lukenut Homeroksen tarinaa sankarista, joka oli uhmannut kaikkia kuninkaita ja heidän traditioitaan ja elänyt omalle unelmalleen. Lisäksi Akilles edusti voimaa ja kauneutta, nekin keisarinnan ihailemia ominaisuuksia. Hengeltään surullista keisarinnaa lähellä oli kuolevaa Akilleusta kuvaava patsas. Siinä Elisabeth  on saattanut nähdä myös omaa tuskaansa, kaikkien häntä kohdanneiden vastoinkäymisten keskellä. Korfun saaresta tuli hänen lempipaikkansa.

Elisabeth kuoli 60 –vuotiaana Genevessä 10.9.1898, kun italialainen anarkisti Luigi Lucheni iski viilan hänen sydämeensä keskellä päivää kesarinnan seurueen astuessa hotellista kadulle.  Haava oli niin pieni, että sitä ei ensin edes huomattu. Elisabeth itse uskoi, että mies halusi varastaa hänen kellonsa ja käveli vielä pari sataa metriä laivaan jossa hän menetti tajuntansa. Keisarinnan viimeisiksi sanoiksi jäivät: ”mitä minulle tapahtui?” Elisabethin surullista elämää on usein osuvasti verrattu prinsessa Dianan elämään. Naisjärjestöt ovat nostaneet Elisabethin yhdeksi naisten oikeuksien esitaistelijoista. Elisabeth nähdään oman tiensä kulkijana ja 1800 –luvun naisten ahtaita rajoja rikkovana uudistajana, jota kansa rakasti.