1918 Historiallisia tapahtumia

Sain tietoa ja kirjoituksen siitä, mitä vuonna 1918 on tapahtunut mm. ennen Siuroon tuloa, olen avustanut tässä asiassa sotahistoriantutkijoita aiemmin jo ja ajattelin, että muitakin Siuro.infon lukijoita saattaa kiinnostaa seuraava:

Taistelu Osaran alueesta 15-16.3.1918

Valkoiset joukot:
Joukkoja komensi ruotsalainen ammattisotilas eversti Ernst Linder. Hän oli syntynyt Pohjan pitäjässä 25.4.1868. Suomen valkoiseen armeijaan hän liittyi 11.2.1918 saaden täällä everstin arvon ja tehtävän johtaa Satakunnan ryhmää.  Eversti Linder oli loistava ratsastaja. Hän mm. voitti Ruotsin väreissä kouluratsastuksen kultamitalin Pariisin olympialaisissa vuonna 1924.
Ikaalisissa oli 15.3.1918 koolla seuraavat joukot:
Suksiosasto ltn Lillierin johdolla. Vahvuus noin 120 miestä.
Vasen rivistö ltn Rehnbäckin johdolla. Vahvuus noin 550 miestä.
Oikea rivistö ltn Gerichin johdolla. Vahvuus noin 550 miestä. Mukana yksi tykki.
Keskirivistö evl Appelgrenin johdolla. Vahvuus noin 100 miestä. Mukana yksi tykki.
Ikaalisten miehitysjoukko eläinlääkäri Klenbergin johdolla. Vahvuus noin 200 miestä.

Joukot saivat evl Appelgrenilta hyökkäyskäskyn Ikaalisissa 15.3.1918 aamupäivällä.
Tavoitteena oli punaisten Osarassa ja Sikurissa olevien oletettujen päävoimien kaksipuolinen saarrostus (pihtiliike), Kyröskosken valtaus ja eteneminen Porin radalle Siuron tasalla.

Punaiset joukot:
Punaisten pohjoisen rintaman sotaliikkeitä johti Tampereelta käsin metallimies Hugo Salmela. Hänellä oli apunaan venäläisen 106. jalkaväkidivisioonan varapäällikkö everstiluutnantti G. V. Bulatsel. Ikaalisten rintaman joukkoja  komensi 25-vuotias metallimies Anton Leinonen apunaan venäläisen 106. divisioonan upseeri A. Sokolof. Rintamalle molemmat saapuivat 18.2.1918. Joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 1000-1500 miestä, 4 tykkiä ja muutama konekivääri.
Viljakkalan osastoa komensi tilallinen Erkki Raide. Hänellä oli johdettavanaan 250-300 miestä ja yksi tykki.
Tavoitteena osastoilla oli lyödä Ikaalisissa oleva vihollinen ja edetä siitä eri käskyllä Parkanon suuntaan.

Tilanne 16.3.1918 illalla
Valkoisten tilanne:
Luhalahteen jään yli edenneet osastot olivat saavuttaneet taistellen Viljakkalassa olevan Inkulan kylän tason. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet Viljakkalan kirkonkylän valtaukseen.
Keski- ja oikea rivistö olivat kumpikin epäonnistuneet tehtävässään ja palanneet pienen kahakoinnin jälkeen takaisin Ikaalisten kauppalaan. Ryhmät siirtyivät 16.3 päätietä punaisten tyhjäksi jättämälle Osaran alueelle. Rintaman etureunaksi muodostui Kostulan kansakoulun taloryhmä.
Tappioikseen valkoiset ilmoittivat näissä kahakoinneissa 3 kaatunutta ja lukuisia haavoittuneita.

Punaisten tilanne:
Raiden johtama punaisten Luhalahdessa operoinut osasto oli perääntynyt Viljakkalan kirkonkylään ja ryhmittynyt sinne lujaan puolustukseen.
Ikaalisten valtausosasto, noin 600-700 asemiestä, oli perääntynyt ilman näkyvää syytä 16.3 aamulla Osaran alueelta Kyröskoskelle. Perääntyminen tapahtui Kyrösjärven jäätä myöten kiertäen ja teitä välttäen. On esitetty aikalaisarvio, että osasto luuli joutuvansa valkoisten saartamaksi.
Tappioikseen punaiset ilmoittivat 5 kaatunutta ja joitakin haavoittuneita.

Taistelu Mannanmäestä 17.3.1918

Valkoiset joukot:
Viljakkalan Inkulan kylässä oli puolustusasemissa ltn Rehnbäckin osasto noin 550 miestä ja ltn Lillierin suksiosasto noin 120 miestä.
Osaran alueella oli marssivalmiina rivistönä noin 650 miestä, kaksi tykkiä ja 6 konekivääriä. Osastoa oli tullut johtamaan Satakunnan ryhmän komentaja ev E. Linder.
Aamulla 17.3 ev Linder antoi marssirivistölle käskyn edetä marssien Kyröskosken kautta Poriin vievälle radalle kohden Siuroa. Tehtävää varten miehille jaettiin kahden päivän kuivamuona-annos ja 300 patruunaa kivääriä kohden.

Punaiset joukot:
Punaisten taisteluosaston vahvuus kasvoi päivä päivältä uusien miesryhmien saapuessa rintamalle. Taistelujoukkojen rungon muodostivat lukuisat Tampereella perustetut komppaniat. Joukkoja saapui päivittäin mm. Hyvinkäältä, Turusta, Helsingistä, Urjalasta, Loimaalta, Eräjärveltä, Yläneeltä, Oripäästä, Kiskosta ym. Yksistään Kyröskoskelta, Hämeenkyröstä ja Viljakkalasta laskettiin olevan aseissa 800-900 miestä. Kokonaisvahvuutta on mahdoton sanoa, mutta sen on arveltu olleen tässä vaiheessa noin 1100-1500 taistelukuntoista miestä. Joukoista huomattava osa oli huolto ja kuljetustehtävissä.
Aseistuksena punaisella puolella oli kivääreiden ja käsipommien lisäksi 4 tykkiä ja lukuisia konekiväärejä.

Tilanne 17.3.1918 illalla
Valkoiset:
Valkoisten marssirivistön kärki saavutti Kostulan kansakoulun noin klo 11, jolloin läheiseltä Mannanmäen kukkulalta alkoi voimakas tulitus osaston kärkeä vastaan. Eversti Linder ei ollut osannut tätä odottaa ja siihen varautua. Hän antoi nopeasti joukoilleen käskyn siirtyä hyökkäysryhmitykseen ja vallata Mannanmäki. Tykkipatterin hän määräsi avaamaan pikatulen kohti edessä olevia vihollisasemia. Marssiryhmityksen muuttaminen hyökkäysryhmitykseksi kesti tottumattomilta joukoilta pitkän aikaa ja tuli valmiiksi vasta iltapäivällä.
Kun joukot lopulta aloittivat etenemisen kohden Mannanmäen harjannetta oli se tyhjä punaisista. Valkoiset joukot miehittivät tämän jälkeen Mannanmäen ja laajan alueen sen sivustoilta.
Aikakauden johtajuusihanne korosti urhoollisuutta ja esimerkillisyyttä. Johtajat kulkivatkin urhoollisuuttaan näyttäen pystyssä, kovassakin tulituksessa, josta oli seurauksena suuret johtajatappiot.
Tappioikseen valkoiset ilmoittivat 5 kaatunutta ja lukuisia haavoittuneita.

Punaiset:
Punaiset olivat huomanneet, että valkoiset eivät olleet miehittäneet strategisesti tärkeää Mannanmäkeä. He päättivät virittää sinne ansan. Aamuyöllä 17.3 siirrettiin harjanteelle neljä konekivääriä ja väijyksiin noin 400-500 miestä. Punaisten tarkoitus oli yllättää valkoisten marssirivistö Mannanmäen alapuolella kulkevalla tieosuudella ja tuhota se. Miesten ryhmittäminen harjuun tien suuntaisesti oli huolella suunniteltu ja yllätyksellä oli hyvät mahdollisuudet onnistua. Hanke kuitenkin epäonnistui. Joku ylijännittynyt kokematon kiväärimies aloitti tulituksen liian aikaisin ja muut seurasivat perässä.
Kun valkoinen tykistö sai tulensa kohdistettua Mannanmäen rinteisiin vetäytyivät he asemistaan takaisin pääpuolustuslinjalleen Alasen – Kyröskosken harjulle.
Punaisten mahdollisista tappioista ei ole säilynyt varmaa tietoa.

Sumuyön taistelu 18–19.3. 1918

Valkoiset joukot:
Eversti Linder siirsi punaisilta salaa lähes kaikki Kyrösjärven itäpuolella olevat joukot järven yli Osaran alueelle. Viljakkalaan Inkulan aluetta puolustamaan jätettiin vain pienet suojajoukot.
Lillierin suksiosaston kanssa tämän joukon vahvuus oli noin 600 miestä käsittävä pataljoona.
Mannanmäen alueella oli puolustusasemissaan edelleen sinne 17.3 tulleet noin 650 miestä.
Eversti Linder antoi iltapäivällä 18.3 Inkulasta tuodulle joukolle hyökkäyskäskyn. Pataljoona sai
tehtäväksi hyökätä suoralla rintamahyökkäyksellä Mannanmäessä olevien joukkojen asemien läpi  punaisten asemiin Alasenharjulle, tuhota siellä oleva vihollinen ja vallata Kyröskoski.

Punaiset joukot:
Päällikköpari Leinonen / Sokolof olivat myös hankkineet lisävahvistuksia. Joukot olivat majoitettuna läheisen paperitehtaan konesaleihin. Paikka oli kaikin puolin edullinen. Se oli lähellä etulinjaa, turvallinen ja sinne olivat joukot helposti huollettavissa.
Taistelujoukkojen vahvuus oli noussut arviolta noin 1500 mieheen. Joukkoon oli tullut konekivääri- ja tykkimiehiksi värvättyjä venäläisiä sotilaita.

Tilanne 19.3 aamulla
Valkoiset joukot:
Hyökkäysosaston vahvuus oli neljä komppaniaa, eli noin 500 miestä. Mitään tulitukea tai reserviä ei järjestetty. Mannanmäen alueella jo vuorokauden asemissaan ollut pataljoona vedettiin Osaralle huoltoon ja lepoon.
Eversti Linder itse johti taistelua läheisestä Mikkolan talosta ja hyökkäysliikettä johti
evl Appelgren. Hyökkäysliike alkoi 18.3 iltahämärän jo laskeutuessa. Samalla alkoi maastoon muodostua näkyvyyttä entisestään heikentävää sumua. Punaisten torjuntatulessa liike eteni hitaasti ja tappioita alkoi tulla. Hyökkäysjoukon saavuttaessa vähitellen punaisten miehittämän harjun rinteen muuttui taistelu yön pimeinä tunteina sekavaksi  lähitaisteluksi ja juuttui lopulta paikoilleen. Missä kohdattiin, siellä punaiset survoivat pistimillä ja valkoiset löivät puukoilla.
Hyökkäys epäonnistui täydellisesti ja joukot perääntyivät sekasortoisesti kohden Ikaalista. Oikealla hetkellä rintamalle saapunut kpt Pellin komppania sai tilanteen kuitenkin rauhoitettua.
Valkoisten tappiot olivat joukon kokoon suhteutettuna valtavat, 128 haavoittunutta ja 22 kaatunutta.

Punaiset joukot:
Saadessaan 18.3 illalla hälytyksen valkoisten hyökkäyksestä, joukot siirtyivät nopeasti puolustusasemiinsa. Pimeydestä ja sumusta johtuen tulitus oli summittaista mutta kiivasta.
Vihollisen työntyessä sitkeästi lähemmäksi asemia alkoi yön tunteina sekava ja uuvuttava  lähitaistelu. Omien ja vihollisten tunnistaminen ei aikalaisten kertoman mukaan ollut kuitenkaan kovin vaikeaa. Valkoiset olivat Oulun seudun miehiä ja punaiset etupäässä Tampereelta. Kysymällä selvisi kuka on kuka ja vastauskin saattoi olla sen mukainen kumpi sattui kysymään.
Ratkaisemattomaksi juuttuneen tilanteen laukaisi kokenut venäläisupseeri Sokolof. Hän kokosi venäläisistä ammattisotilaista vastahyökkäysosaston. Tämä osasto aloitti noin klo 6 aamulla rajun pistinhyökkäyksen Nuutin suunnasta kohden Mannanmäkeä. Hurjasti huutamalla ja kiivaasti ampumalla se sai väsyneet valkoiset joukot paniikkiin ja pakenemaan silmittömästi ohi Mannanmäen kohden Ikaalista. Pakokauhu tarttui lopulta kaikkiin valkoisiin taustajoukkoihinkin. Jostakin syystä punaiset eivät seuranneet perääntyviä valkoisia ja miehittäneet Mannanmäkeä. Saavutettu voitto jäi siten käyttämättä. Punaisten tappioista ei ole tietoa, mutta myös niiden voidaan arvella olleen myös suuret

Kyröskosken valtaustaistelu 23.3.1918

Valkoiset joukot:
Eversti Linder oli saanut täydennysmiehistöä kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle. Taistelujoukkojen miesvahvuus ei kuitenkaan ollut oleellisesti kasvanut. Merkittävimmän avun hän sai, kun Mannerheim suuntasi ev Hjalmarssonin johtaman vahvan osaston Näsijärven yli Viljakkalaan jonka kirkonseudun osasto valtasi päivällä 23.3.
Eversti Linder antoi joukoilleen 23.3. hyökkäyskäskyn Kyröskosken valtaamiseksi. Hän jakoi joukot kolmeen osaan. Yhden osan tuli kiertää kapteeni Pellin johdolla Järvenkylän järvi ja iskeä punaisten selustaan. Tämän osaston vahvuus oli noin 350 miestä (kolme komppaniaa). Varsinaiseen hyökkäysosastoon Mannamäelle hän käski ns. Turun pataljoonan noin 500 miestä (neljä komppaniaa). Kolmannen osaston vahvuus oli kaksi komppaniaa. Sen hän varasi reservikseen ja tulitukitehtäviin.
Toinen tykkipatteri siirrettiin Järvenkylänjärven länsipäähän tulittamaan suorasuuntauksella Nuutin aluetta. Toinen patteri tulitti Osaran alueelta Kyröskosken harjussa olevia punaisten asemia.

Punaiset joukot:
Päällikköpari Leinonen / Sokolof hankkivat myös vahvistuksia. Saatiin asemiehiä ja mm. kolme uutta tykkiä. Taistelujoukon vahvuus oli 23.3 iltapäivällä noin 2000 miestä, 7 tykkiä ja ainakin 11 konekivääriä.
Tilanne vaikutti hyvältä. Edellinen yhteenotto oli päättynyt punaisten voittoon ja omaa vastahyökkäystä valmisteltiin.

Tilanne 24.3.1918 aamulla
Valkoiset:
Kun kapteeni Pellin osasto sai 23.3 noin klo 17 tulikosketuksen Järvenkylän järven itäpäässä varmistuksessa olevaan punaiseen osastoon, lähti päähyökkäys Mannanmäestä liikkeelle. Hyökkäys eteni juoksuvauhdilla ja joukot saavuttivat pian punaisten ensimmäiset asemat. Sitkeästi puolustavien punaisten rintama alkoi taipua ja petti lopuksi kokonaan. Rintama ”puhkesi” ja alkoi perääntyminen joka muuttui pian paniikinomaiseksi paoksi. Hämärtyvässä illassa tapahtui valkoisille kohtalokas vahinko. Hyökkäysosasto luuli Pellin osastoa vastahyökkäystä tekeväksi viholliseksi ja aloitti voimakkaan tulituksen siihen suuntaan. Kiivas taistelu jatkui pitkän aikaa ja sitä oli vaikea saada loppumaan. Lopulta tilanne selvisi ja joukot pääsivät tunkeutumaan Kyröskosken taajamaan. Kello oli kuitenkin silloin jo yli puolenyön rajan ja punaiset joukot kadonneet.
Tappiokseen valkoiset ilmoittivat 21 kaatunutta ja yli sata haavoittunutta.

Punaiset:
Valkoisten hyökkäys Järvenkylän järven eteläpuolelta tuli punaisille täydellisenä yllätyksenä. Ilmeisesti luultiin sen olevan päähyökkäys ja samalla saarrostusyritys. Syntyneessä sekaannuksessa ei huomattu valkoisten päähyökkäyksen alkamista Mannanmäeltä ennen kuin se oli myöhäistä. Nuutin alueelle syntyi ankarasta vastarinnasta huolimatta laaja läpimurto.
Valkoisten alkaessa ampua toisiaan pääsivät punaiset kuitenkin livahtamaan pakoon ja pelastamaan elävän voimansa joutumasta vangiksi. Pakeneva joukko jakaantui kahtia. Siviiliväestön pääosa suuntasi kohden Mouhijärveä ja asemiehet kohden Siuroa.
Punaisten kärsimistä tappioista ei ole tarkkaa lukua. Taistelun jälkeen löytyi maastosta 11 konekivääriä ja 160 kivääriä. Nämä saattavat olla kaatuneiden ja vaikeasti haavoittuneiden aseita.
Kun tällaisia historiallisia tietoja lukee, ajattelee aina, että mikä onni onkaan elää rauhan aikana, niin Siurossa kuin muuallakin Suomessa.