Käsite nimeltä Siuro

Kirjailijan omiin ja toisten kokemuksiin pohjautuva blogi on rakkaudentunnustus Siurolle ja Siurolaiselle elämänmenolle.

Siuro on käsite, ei kylä eikä paikkakunta
"Perinteiseen Siuroon on luettu kuuluvaksi suurin piirtein Penttilän kylä Nokialta ja Kuljun kylä Suoniemeltä ja ainakin Sarkola Kuloveden vastarannalta. Nykyäänhän nämä kaikki kuuluvat Nokiaan. Siuronkosken sillalla on aiemmin ollut lääninraja, kunnanraja ja maakuntarajakin, silti Siuro on molemmin puolin koskea.
Esimerkiksi, Siuron koulu on länsipuolella ja Siuron kirkko kosken itäpuolella, samoin kuin Siuron asema. Siuro on vanha lappalaisnimi ja sinä se on säilynyt, on rajoja sitten vedetty mihin hyvänsä."

Näin kertoi minulle historiantutkija Lauri Lepola kesäisillä kuorejuhlilla 2011.

Kuorejuhlista tuli mieleeni tämän ensimmäisen blogini aiheeksi kohtaaminen Siurolaisen kalamiehen kanssa, talvella 2012. Siurolaisesta elämänmenosta ei voi kertoa ilman asiaankuuluvia kalajuttuja ;D

Näillämain syödään kuhaa!
"Toutain ei mene alas selvinpäin eikä seilissä" iskee avausrepliikin Koskibaarin erinomaisella lounaalla talvella 2012 tunnettu Siurolainen kalamies.
"Usko pois kun kunnon kalamies sanoo, sitä kalaa ei alas saa vaikka olisi Koskenkorvaa päässä", "Täällä oli jonkinlainen buumi sitä istuttaa mutta toivottavasti se on nyt laantunut."

Hämmästelen kovasti asiaa, miksi ihmeessä Siuronkoskeen on istutettu kalaa, jota ei voi syödä?
"Toutain on villi ja vapaa kala, jolla on valtava taistelutahto ja kalastajat haluavat mitellä sen kanssa."
Selviää, että Sastamalassakin, kesäisin illansuussa Hiedanvuolteessa kuuluu samanlainen mäiske kuin heiteltäisiin mopoja sillalta järveen. Samaan aikaan on vedenpinnassa saattanut pärskäyttää viisikin pikkukaloja jahtaavaa toutainta.

"Luonnonkalojen syönti on arvaamatonta mutta kyllä toutaimen käytöksen ennustaminen on kaikkein vaikeinta. Sitä tulee silloin kun pyydetään jotain muuta lajia, mutta ei nappaa silloin kun varta vasten pyydetään."
Toutain on virtakutuinen kala, joten virtaavat vedet vetävät sitä puoleensa.
Toutaimet eivät ole erityisen nirsoja vieheille, niitä on saatu pienillä vaapuilla, lusikoilla ja lipoilla, mutta myös jigillä. Ainoa yhteinen piirre on se, että viehettä pitää kelata nopeasti, värillä ei ole niin väliä.

Kalamiehet kehuvat toutaimen taistelutahtoa, joten se on herkullisimmillaan ul- tai ykkösluokan vavalla ja kelalla kalastettuna.
Koska Siuronkoskesta kalastettaessa siiman päässä voi olla myös istutettu jalokala, peritään kalastuksesta erillinen maksu.
"Ja kuule, ankerias se vasta kauhea käärme on, jätä veneen pohjalle, niin heti se sieltä lähtee. Se pitää laittaa veneen pohjalle vesisaaviin, niin siellä pysyy!" Jatkaa kalamies. "Vaimo se säikähti seuraavana päivänä kauheasti kun nyljetyt ja paloitellut ankeriaanpalaset liikkuivat vielä jääkaapissa kulhossakin." "Mitä pidät hauista?" kysyn. "Kalamiehet kaivavat hauet kasvimaan lannoitteiksi! Näillämain syödään kuhaa!"

Kohteliaasti arvelen, että kalajuttuihin pitää olla vastine. Tiedän yhden ja heitän sen ilmaan: "Kun vanhin poikani oli viisivuotias, iski hän mato-ongen laiturinnokkaan mökillä ja lähti muihin puuhiin. Pian alkoi järvenrannasta kuulua kauhea parku ja huuto: "Ongella nousi näkki! Järvihirviö!" Kaikki mökillä olijat mummua ja pappaa myöten juoksivat järvihirviötä katsomaan. Ongessa roikkui pikimusta, erittäin pullea kala,jolla oli valtavat mustat viikset. Mutta en tiennyt mikä kala."

"No se saattoi olla made, se vasta hirveä onkin!" Päättää Siuronkosken kalamies.
Kalajuttujen kohteeksi joutuminen sai minut kiinnostumaan siitä, että olisiko Siuronkosken kalastajilla facebook-ryhmää ja olihan heillä, fb-ryhmä nimeltä "Siuronkosken vavanvatkaajat", luin ryhmän sivulta kommentin: "Kovin on hiljaista tässä ryhmässä", "No kun kaikki ovat kalassa!" Ihana on Siuronkoski, kalamiesten taivas!

Kun nuori tamperelaispari Siuroon muutti

Näin ystävänpäivän iltana muistelin kuinka kaikille ei todellakaan ole selvää miten "maalla" asutaan .
Tamperelaispari oli ostanut talon Siurosta. Elettiin aikaa ennen navigaattoreita. Rouvan kaupunkilaisvanhemmat saapuivat omatoimisesti Siuroon kuvattua taloa katsomaan, päätyen jonkinlaisen ränsistyneen rakennuksen luokse. Tamperelaisrouvan äiti oli purskahtanut itkuun, "Tuonneko he meinaavat lapsenlapsemme viedä, tuonne! Talohan on puuta! Ja siinä on maalattiakin!" Hän soitti tyttärelleen järkytyksensä johdosta, jolloin selvisi, että he ensinnäkin olivat aivan väärän talon pihassa ja lisäksi vanhan saunarakennuksen edessä luullen sitä uudeksi asuinpaikaksi.

Tamperelaisparin ystäväpiiri kommentoi: "Me emme ainakaan lähde Tampereelta mihinkään periferiaan kylään kyllä sitten, saatte itse käydä täällä!"
Miehen sisko soitti neljän kilometrin päässä Siurosta: "Ajoin ja ajoin, eikä se Siuro enää täällä voi olla, vastaanhan alkoi tulla pelkkää metsää ja käännyinkin jo takaisin!"
Tamperelaispari oli kuitenkin vakaasti päättänyt, että maaseutu se olisi paras paikka lapsille kasvaa ja kyläkoulu aivan ehdoton ässä.

Ensimmäinen ilta muuton jälkeen Siurossa sujui saunoen ja pihasta Siuronkosken ylle katsellen kun taivaalla alkoi näkyä valtavia, kirkkaita välähdyksiä mutta ääntäkään ei kuulunut. "Varmaankin jokin suuri lintu on lentänyt suurjännitejohtoa päin ja kituu nyt tuskissaan jossakin, ellei ole jo kuollutkin", sanoi mies, vaimo oli samaa mieltä. Minkälainen suuri lintu? Sitä he eivät tienneet. Mies lähti ajamaan autolla ympäri Siuroa lintua etsien ja kaikenaikaa vaimolleen tilannetiedoitusta soittaen. Koska tilanne vaikutti vakavalta, oli päätetty soittaa hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä kiinnostui asiasta ja pyysi soittamaan takaisin, mikäli lintu löytyisi. Ei tulosta.Uusi soitto hätäkeskukseen löytymättömästä linnusta. Päivystäjä oli vaihtunut uuden työvuoron koittaessa. "Niin missäs te oikein asutte? Siurossa? Ja muutitte Tampereelta? Kuulkaa, te asutte maaseudulla nyt... olettekos koskaan kuuleet elosalamoista? Näihin aikoihin elosalamat näkyvät Siuron taivaalla mutta niistä ei kuulu ääniä." Ensikosketus Siurolaisiin luonnonilmiöihin!

"Äiti!", "Et usko tätä, mutta minun edestäni lensi jonkinlainen lentävä hiiri, jolla oli siivet" kertoi vanhemmilleen perheen koulua aloitteleva poika tultuaan pyöräilemästä. Liito-orava! Samaan aikaan perheen nuorempi lapsi hihkui isänsä sylissä: "Karvaötö! Karvaötö!" osoittaen siiliä. Aivan uusi kokemus lapsille, eläimet!

Yksi Tamperelaisperhe uskalsi lähettää lapsensa "kaukaiseen" Siuroon yökylään. Takka sytytettiin ja vaahtokarkkeja paistettiin. Tulen liekit löivät valkoisia liikehtiviä varjoja talon sisäseiniin. "Ovatko nuo kummituksia?" Kysyi Tamperelaisperheen poika peloissaan. Mikään vakuuttelu asian oikeasta laidasta ei auttanut. Pojan äidille oli soitettava ja hänet oli vietävä "Siurolaiskummituksia" turvaan Tampereelle, toinen äiti ajoi Siurosta ja toinen Tampereen äärilaidalta, vaihtopaikkana Pispalan Hesburger. Pojan pikkusisko säesti vielä: "Äiti, sinä et voi uskoa tätä!Heidän ikkunastaan lensi sisään kärpänen! Kärpänen! Ihmisasunnossa!"

Niin, kaikille muuttajille ei ole itsestään selvää se, että kuinka Tampereen ulkopuolelle elellään. Vähitellen, toki useiden ihmeellisten vaihdeiden kautta tämäkin kyseinen perhe oppi asumaan ja elämään Siurossa, kasvatti juuret maahan ja sai siivet. Nokia on ympäristökunnista ainoa, jonne muuttava väki jää. Siksi kaikki tuntevat toisensa iloineen ja suruineen ja ihmeellisine elämänmenoineen. Onnellisten kaupunki! Perhe toimi esimerkkinä muillekin, kaikki muuttivat lopulta pois Tampereelta, onnellisten maahan.
Hyvää Ystävänpäivää!

---

 

SIUROLAISTA ELÄMÄNMENOA
Pia Mäkinen on Siurolainen lastentietokirjailija, joka kiikaroi Siuronkallion päältä ympäri Siuroa.
Blogissa syvennytään siurolaiseen elämänmenoon ja sukelletaan siurolaisuuden eri ilmiöihin.

Pimujen Piruetit 2012, esittelyssä Siuron Pimut

Pimujen Piruetit pidettiin jo toisen kerran ja järjestyksessä viidentenä Suurena Spektaakkelina Pimutapahtumien joukossa linnavuoren koulun luistinradalla lauantaina 03.03.
Pimutapahtumat ovat suuressa suosiossa ja niiden perään kysellään jo kuukausia etukäteen.

Siuron Pimujen itseoikeutettu Pääpimu Kirsi Koski sai idean Siurolaisten omaan naisten liikuntatapahtumaan oltuaan aikoinaan likkojen lenkillä muutaman naisen porukassa, että: "Miksi ei Siurossakin voisi olla omaa naisille suunnattua, ei niin hampaat irvessä-liikuntatapahtumaa, leppoisampaa versiota Likkojen Lenkistä kun kerran miehillekin järjestetään vastaavia tapahtumia".
Kirsi Koski päätti, että "Pimujen Pyrähdys" pidetään kesällä ja "Pimujen Piruetit" talvella, pienenpiä Pimutapahtumia mahtuu mukaan pitkin vuotta.

Siuro on Pimuissa henkinen käsite ja Pimuihin kuuluu jäseniä Siurosta, Linnavuoresta, ympäri Nokiaa, Ylöjärveltä ja Tampereelta asti.
Pimuissa ei vaikuta koulutus, ei ammatti, ei titteli,ei ikä eikä näkö, työasiat ovat syrjässä kun pimuillaan.
Ei ole väliä onko harrastanut liikuntaa vai ei, kukin osallistuu kykyjensä mukaan. Pimujen lyhin tunnettu matka likkojen lenkiltä on 100 metriä ja pisimmän lenkin aina valinnut juoksee sen hyvään aikaan.

Pimuja on 80 ja jatkuvasti uusia jäseniä tulee mukaan. Yleensä Pimuksi päätyy Pimu-kaverin kaverina tai sukulaisena, tuttavana tai naapurina, omiakin pyyntöjä tulee. Pimut pyytävät itsekin uusia jäseniä toimintaan mukaan. Pääpimuksi on kruunattu Kirsi Koski, jonka kruunu säilyy vuodesta toiseen kun kukaan ei uskalla olla äänestämättä häntä. Ensimmäinen Perintöprinsessa on Leena Peltola ja toinen Perintöprinsessa Jonna Pulakka, Jonnan mukaan kakkonen on kuitenkin ykkönen. Pääpimu vastaa tapahtumista ja mahdollisista Nokian- ja maailmankiertueista, perintöprinsessat edustustehtävistä.

Pimut ovat sitoutumattomia mutta ottavat tarvittaessa voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, yhtä köyttä vetäen, Pimuista kun löytyy vaikuttajia, suhteita ja intoa vaikka muille jakaa. Rakkain asia Siuron Pimuille on Siuron koulu. Jos jokin uhkaa Siuron koulua, nousee joka Pimu barrikaadeille yhtenä rintamana.

Siuron Pimut huolehtivat alueen naisten näkyvästä kauneudesta, osaamista alan saralla löytyy joka lähtöön. Siuron yksi lempinimistä on jo "Beauty Valley". Tässä kohtaa miesten tulee kommentoida että: "Eikö tuo itserakkauden määrä ala jo riittää?", oikeasti Pimut ovat hyvin itseironisia, hauskoja ja huumorintajuisia, jotka osaavat nauraa itselleen ihanissa rakennekynsissä ja irtoripsissä. Niitä ei kuitenkaan vaadita jäsenyyteen. Kirjoittajakin on mahtunut mukaan ihan omana itsenään.

Pirueteissa luotettin yhteiseen mustavalkoiseen luisteluasu-teemaan, asuina nähtiin Madonnan Vogue-tyylistä erittäin pallokkaaseen 50-lukuun saakka tyylikkäiden Pimujen yllä. Luistimet olivat lainattuja ja omia, ei sentään varastettuja. Kentällä jumpattiin hauskasti Tiina Hyvärisen johdolla "Pää-olkapää-polvet-laulujumppa" luistimet jalassa ennen 18:n Pimun Piruettiesityksiä, AIVAN MAHTAVIA! Piruetit oli nimetty tyyliin "Siuron mutkat", "From Siuro with love", "Eksoottinen ruusu" ja olikohan joukossa "Frontside Olliekin", jos muistini ei vallan petä.

Virpi Kivistö johti muut Pimut upeaan muodostelmaluisteluun, joka päättyi minttukaakaotarjoiluun, kermavaahdolla! Linnavuoren kylätalolla oli nyyttikestit ja mainittakoon, että Pimut rakastavat kahvia ja saunaa! Jokainen kunnon Pimu siirtyy Pimutapahtumasta aina illaksi Koskibaariin paikallisyrityselämää tukemaan, pimuissa on taitoa myös sulosäveliin, siitä osoituksena helmikuussa perustettu Pimukuoro "Siuro Sisters", joka on saanut jo runsaasti keikkapyyntöjä vaikka he eivät ole ehtineet edes harjoitella. Pimut ovat laajentaneet aivan hiljattain urheilusta kulttuuriin. Toki muitakin Nokialaisia yrityksiä tuetaan runsain mitoin.

Pimuasennetta kuvaa Pimujen Leena Hefnerin tsempaaminen, koska Leena on melkein siurolainen, Pimu Kirsi Kallion ex-naapurin sisko, joten selvästi siurolainen. Pimu Pirkko Lehtolakin totesi, että "selvästi se on sukulainen."

 

---

SIUROLAISTA ELÄMÄNMENOA
Pia Mäkinen on Siurolainen lastentietokirjailija, joka kiikaroi Siuronkallion päältä ympäri Siuroa.
Blogissa syvennytään siurolaiseen elämänmenoon ja sukelletaan siurolaisuuden eri ilmiöihin.
Kirjoittaja kuuluu Siuron Pimuihin.

Sähkötön Siuro

Taas kerran meni sähköt Siurosta. Katselen ulos ja ihmettelen, kun siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja tuulikin puhaltelee lempeästi. Puiden oksatkin ovat paljaina lumesta. Myrskystä ei ole tietoakaan, joten syynä ei voi olla myrskytuulen tai tykkylumen aiheuttamat linjojen päälle katkenneet oksat.

Mitkä ihmeen keskijänniteverkon ongelmat vaivaavat Siuroa, kun näitä käsittämättömiä katkoksia on vähän väliä.

Miksi Siuroon syötettään sähköä ainoastaan yhdestä suunnasta? Eikö tänne voitaisi saada varasyöttöä Nokian suunnalta.
Sähköttömyys alkaa käydä hermoille varsinkin silloin, kun ei itse löydä sille syytä. Jos ulkona olisi myteri, ymmärtäisin paremmin asian.

Luottamus sähköyhtiöiden varmaan sähkönjakeluun horjuu pahasti. Vattenfall (nyk. LNI Verkko) ei taida juurikaan tehdä ennaltaehkäisevää raivaustyötä keskijännitelinjojen ympäriltä, koska näitä käsittämättömiä sähkökatkoksia tulee aika ajoin ja kelistä riippumatta.

Miksi me siurolaiset emme nouse barrikadeille tässäkin asiassa. Olemmehan painostaneet päättäjiä säilyttämään mm. terveysaseman ja kyläkoulunkin.

Siuroon tulisi varmentaa keskijännitteen syöttö myös nokialta päin. Nyt olemme sen yhden, lännen suunnasta tulevan syötön varassa.

Sähköt olivat tänään poikki lähes 3,5 tuntia.

"Hyvä asiakkaamme!
Lähetämme sinulle tietoa, kun sähkön käyttöpaikassasi on sähkökatko.
Kerromme sähkökatkon syyn ja arvioidun keston.
Saat meiltä myös viestin, kun sähköt ovat taas päällä ja vika korjattu.

sähkökatko, 11.3. 13:32. Syy: vikaa paikannetaan.
Arvioitu kesto: ei vielä tiedossa.

Terveisin, LNI Verkko"

Sähkönjakelun luotettavuudesta

Emeritusprofessori Erkki Lakerkivi on julkaissut useita kirjoja sähkötekniikasta ja sähkönjakelun luotettavuudesta Suomessa ja on lisäksi yksi Fortumin toimitusjohtajan parhaita ystäviä. Kun kuulin hänen tulevan esiintymään kirjailijakirjapiiriini, kiiruhdin suoraa päätä esittämään hänelle Siurolaisten sähköongelmat.

Selvisi, että avojohdot Suomessa ovat jo pitkällisen käytön jälkeen huonoja, ne pitäisi kaikki uusia vuoteen 2020 mennessä.

Yksikin linjoille kaatuva puu katkaisee heti tuhannesta taloudesta sähköt, jänniteportaat ovat matalia toisin kuin yhdysvalloissa ja puut liian lähellä linjoja. Metsänomistajat eivät anna raivata puitaan maisemallisista, eivätkä muistakaan syistä, joten ongelmat puiden kanssa ovat jatkuvia, linjat sijaitsevat väärissä paikoissa, ne pitäisi siirtää paremmin teiden varsille tai puut ympäriltä saada raivattua.

Älkää ampuko viestintuojaa mutta sähköongelmamme tulevat jatkumaan, joten ehdotankin, että sähköiset Siurossa auttavat sähköttömiä aina parhaansa mukaan ja toivokaamme parannusta vuoteen 2020 mennessä.

Ongelma ei ole yksin meidän.